Jouluruuhkaa

Kun koulun ja töiden samanaikainen puskeminen loppui, ajattelin että sitä saa nojailla taaksepäin ja rentoutua hetken. Mutta ei näköjään. Jouluruuhka pitää huolen että töissä tulee istuttua aivan riittävästi ja hulinaa riittää. Mutta on tämä vielä silti aikamoista hermolomaa, koska älyllisestä haasteesta nykyinen homma ei käy. Tosin ei voi valittaakaan, koska viihdyn hommissa hyvin ja kaikki on muutenkin kunnossa.

Sunnuntaina olisi ainoa vapaapäivä viimeiseen kahteen viikkoon ja senkin uhraan muutolle. Sain tutun kautta varsin näppärän yksiön Brahenkadulta ja odotan muuttoa innolla. Kimppakämppä sai tosiaan siirtyä hamaan tulevaisuuteen, koska herrasmiesten elämäntilanteet huitelee missä sattuu. Mutta yksin asuminen sopii kyllä kieltämättä tähän saumaan vallan mainiosti.

Viime vuosien mustalaiselämäkin on pitänyt huolen tavaroiden luonnollisesta karsinnasta, eikä ole pelkoa että tarvitsee rahdata sohvaryhmiä yhtään mihinkään. Kämppä tulee täysin kalustettuna, joten miehen lisäksi osoitetta vaihtaa ainoastaan vaatteet, viskit ja kotiteatteri.

Tässä on tullut nyt vietettyä jokunen hetki täysin irti lentohommista (kuukausi tuntuu ikuisuudelta, ainakin pään tyhjyydestä päätellen), joten veri alkoi vetämään Malmin yleisilmailullisiin tunnelmiin. Kunhan pakkaset hieman laantuvat, niin käyn testaamassa taas laajarunko-Cessnan huimaa nousukykyä. Muutenkin tammikuun lopussa on vielä MCC-kurssiin liittyvät simut, joten ei tässä nyt ihan jalat maassa olla.



Katsokaapa tätä sälliä. Kunhan se tuosta kasvaa, niin noilla viihdyttäjän lahjoilla tehdään taalaa, enkä usko että seurastakaan on pulaa. Uskomattoman suloinen nasseli :)

Perjantai

Takana on kohtuullisen reipas työviikko, koska paikkailin viime viikon MCC-teorioiden aiheuttamaa pakkasta työvuorolistoilla. Ja vaikka viikonloppukin menee työntäyteisissä merkeissä, on perjantai silti pyhitetty rentoutumiseen.

Sohvalle pesä peitoista ja tyynyistä, lasillinen laphroaigia käteen ja Nouvelle Vagueta soimaan. Illan viihteenä toimii kirja "At the Edge of Space: The X-15 Flight Program", jolta odotan paljon. Kyseinen konehan on samainen millä mm. Neil Armstrong hankki itselleen astronautin siivet, ennen ensimmäistä varsinaista avaruuslentoaan. Pinnalle 3000 lentäminen on kovia hommia millä tahansa mittarilla. Tuo oli vielä sitä aikaa, kun lentämisessä oli tekemisen meininki, eikä kehitysbudjetilla ollut mitään väliä. Haamurajoista mentiin läpi rutiininomaisesti ja miehet olivat miehiä.

Ensimmäisessä videossa on vangittu hyvin ajalle ominainen fiilis ja pioneerihenki. Jälkimmäisessä on taas vähän yksityiskohtaisempaa juttua lyhyen dokkarin muodossa:







Kovista hommista puheenollen, katsokaapas mitä maailman suurimmalla hiekkalaatikolla toistuvasti leikkivät Mythbustersin jätkät ovat saaneet aikaan. Eihän tuossa mitään järkeä ole, mutta nopeutta ja voimaa riittää. Mitäpä sitä muuta tarvitsee, pojat ovat poikia.

Heikelä (Sainio) Korporaatio

Järkyttävästä kurasta viihdemaailman huipulle, siinä Kim Sainion CV referoituna. Suomeksi sanottuna mies tuli testaamaan siipiään Linnanahteen saappaisiin, suoraan Big Brotherin ohjaajan pallilta. Kun Linnanahde lähti kävelemään tv-hommiin (?),  olin varma että viime aikoijen paras aamushow oli kuollut ja kuopattu. Mutta onneksi taisin olla (taas) väärässä, koska kolmen jakson jälkeen jätkien kemia on sitä tasoa, ettei taida olla huolta tulevasta. Näköjään spontaani ääneen repeäminen podcastia kuunnellessa on yhtä noloa kuin aiemminkin. Jäätävän hyvää settiä!

Korporaation kaltaiset valopilkut ovat tervetulleita tässä jumalattomassa pimeydessä, mikä täällä pohjolan korvessa taas vallitsee. 24/7 pelkkää synkkyyttä, joka on omiaan masentamaan jokaista etäisestikään normaalia ihmistä. Siinä missä pärjään kesällä 7h yöunilla, nyt ei riitä mikään. Kahvia kuluu enemmän kuin laki sallii ja jopa treenaamaan meneminenkin laiskottaa niin maan pirusti. Ei tämä nyt jumalauta vetele ja tämä voimaton laiskottelu saa loppua ennen kuin ehtii alkaakaan. Alan treenaamaan ja touhuamaan tarpeettoman paljon ihan uhallanikin, enkä taatusti anna talven synkkyydelle periksi. En vaikka mikä olisi.

----

Tanssi ei välttämättä ole se allekirjoittaneen juttu, koska notkeutta ja liikkuvuutta on yhtä paljon kuin elefantilla. Mutta koska kämppis on tanssija, tulee tuollekin lajille altistuttua tasaisin väliajoin. Anni näytti tänään varsin vaikuttavan videon, joka korkealentoisesta koreografiastaan huolimatta aukeaa tyhmemmällekin. Aika vaikuttavaa tulkintaa.



Rakastuin  välittömästi.

SIO10 kiittää ja kuittaa

Se oli siinä. Perjantaina vietettiin varsin juhlallinen tilaisuus Porin raatihuoneella ja käteen jaettiin todistus 2.5 vuoden todella intensiivisestä urakoinnista. Viimeisen parin vuoden aikana on kyllä tapahtunut niin uskomaton määrä asioita, ettei tätä pysty ihan hetkessä käsittämään. Kun selailin vanhoja kuvia koulun alkuajoilta, niin tuntui että kuvissa seisoi täysin eri mies mitä tänä päivänä. Mutta onhan siinä sitä kontrastiakin.

Kun aloitimme koulun, elettiin nousukauden huippua, pilotteja raavittiin töihin mistä tahansa ja tulevaisuus näytti kirkkaalta. Tie unelmien ammattiin oli luotisuora. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Ennen valmistujaisia istuin kurssikaverini kanssa viimeistä kertaa koulun kahviossa ja mietimme puku päällä, että nyt pitäisi hyppiä ilosta, mutta jostain syystä olo on täysin tyhjä. Oman alan töitä ei ole, eikä tule vähään aikaan. SIOn paperitkin ovat muille aloille hakeutuessa lähinnä riippakivi, koska hakemukseen voi lyödä välittömän leiman "ei rakenna uraa". Ei ole mikään salaisuus, että jos lentoyhtiö kutsuu, niin siihen kutsuun vastataan.

Melankolisesta taustavireestä huolimatta valmistumisen hetki on käsittämättömän hieno. Aloitin alalle hakeutumisen vuonna 2005 ja vaikka olinkin niin onnekas että pääsin ensimmäisellä yrityksellä sisään, niin siitä huolimatta aikaa tuhrautui melkein 5 vuotta. Alan vaihto vaati aikanaan luopumista lähes kaikesta, eikä opistoakaan voinut kovan tahtinsa ansiosta syyttää lepsuksi. Joten kai tässä voi vähän taputella itseään ja kavereitaan selkään ja todeta että hyvin vedetty, äijät!

Mutta nyt on aika suunnata katse eteenpäin, tehdä muita hommia ja ehkä kouluttaa itseään hieman lisää. Lentämisen aika tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ja elämähän tässä on vielä edessä ;)



Eteenpäin menemisestä puheenolleen, katsokaapas Virgin Galacticin mainosvideo. Hintaa reissulla ei ole kuin 135k€, joten lottovoittoa odotellessa..

MCC

Eli lontooksi Multi Crew Co-Operation Course. Ensin lenneltiin yksin hiki hatussa ja nyt opetellaan lentämään kaksin. Niinpä nyt ollaan taas Porissa ja tällä kertaa teorioiden merkeissä. Käytännössä koulu on kuitenkin jo ohi, koska tarkkarista napsahti hyväksytty ja koulun velvoitteet on täytetty. Kokeitakaan ei tämän viikon epistolasta ole, joten seuraavat neljä päivää menevät varsin mielenkiintoisten luentojen, saunomisen, juhlimisen ja urheilun merkeissä. Perjantaina on vuorossa viralliset juhlat ja sitten takaisin Helsinkiin. MCC-kurssiin liittyvät simut on vasta ensi vuoden puolella ja sitten tuleekin todennäköisesti piiiiiiitkä breikki liikennelentämiseen liittyvissä asioissa. Paperit lähtee toki jokaiseen firmaan, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei kannata odottaa liikoja.

Todennäköisesti pörräilen Cessnalla Malmin ympäristössä seuraavat vuoden pari. Mutta hauskaa se on sekin.

Viimeiset pari viikkoa olen elellyt ns. vapaaherrana ollut lähinnä töissä. Vapaapäiviäkin on ollut vaikka muille jakaa ja parin vuoden härdellin jälkeen täydellinen löhöily on aika hämmentävää. Niinpä täydellisenä vastapainona päätin etten tee yhtään mitään ylimääräistä. Enkä ole tehnyt.

Niinpä blogiinkaan ei ole paljoa kirjoitettavaa.  Mutta katsokaas tämä video:

Mad, Bad & Dangerous to Know

Kuitataan kouluhommat ensin lyhyesti. On käyty Jönköpingissä, sakkailtu, lähestytty, leikitty moottorihäiriöiden kanssa ja reissattu Porin ja Helsingin väliä ihan kiitettävästi. Lentotahti on ollut kutakuinkin lento per viikko, joten ihan hirveää hoppua koulu ei ole aiheuttanut. Ja hienoa on ollut, vaikka mukaan mahtuikin yksi vähän vähemmän putkeen mennyt lento. Koulun vähäisyyttä olen pyrkinyt kompensoimaan täydellä työnteolla ja ns. siviilielämä alkaa olla jo hyvin pohjustettu. Ja on syytäkin, koska koulusta ei ole jäljellä enää kuin varsinainen tarkastuslento. Ensi viikon jälkeen velvollisuudet on hoidettu ja 4.12 vedetään ykköset päälle ja taputellaan toisiamme selkään hyvin tehdystä työstä. Kylläpä 2,5 vuotta hujahti ohi nopeasti.

Päivittelen ehkä muutaman videon lennoista, kunhan ehdin koskea tietokoneeseen muussakin kuin työntekomielessä.

Lukaisin tuossa läpi toistamiseen Sir Ranulph Fiennesin (Sir Ranulph Twisleton-Wykeham-Fiennes, 3rd Baronet) elämäkerran. Jos et tiedä kuka hän on, niin kyseessä on brittiläinen herrasmies, joka on ehtinyt toimimaan erikoisjoukoissa (SAS) ja seikkailemaan ympäri maailmaa sen verran lahjakkaasti, että noita tarinoita lukiessa ei voi kuin pyöritellä päätään ja ihmetellä.

Special Air Servicestä tuli kenkää kun Sir Fiennes räjäytti 20th Century Foxin kuvauksia varten rakentaman padon, joka uhkasi jotain paikallista kylää. Sen jälkeen tuo peloton ja lievästi sanottuna tyhmänrohkea mies on mm. löytänut Ubarin kadonneen kaupungin (siihen meni vain 26 vuotta), kiertänyt maapallon pohjois-eteläsuunnassa, kiivennyt Eigerin pohjoisseinän ja käynyt (tietenkin) katselemassa maisemia Everestin huipulla. Kiipeilyhommat mies alotti vasta sydänvikaisena ja Everestillä piipahdettiin kun mittarissa oli jo 65-vuotta. 

Sanoinko jo, että sydämen ohitusleikkaustaan hän juhlisti juoksemalla seitsemän maratonia, seitsemässä päivässä, seitsemällä eri mantereella? Luonnollisesti 4kk leikkauksen jälkeen, kuinkas muutenkaan.

Tämä Top Gearin haastattelu kertoo kaiken oleellisen:





Mad, Bad & Dangerous to Know on siis varsin viihdyttävää luettavaa ja mikäli aihepiiri kiinnostaa edes etäisesti, kannattaa sijoittaa pari kymppiä ja tilata kovakantinen kotiin. Täydet viisi tähteä.

Runkeeper Pro

Apple ja eräs toinen kiinalaisen lapsityöläisen märkä uni, löivät taannoin hynttyyt yhteen ja syntyi Nike+. Ideana oli, että musiikkisoittimesta saatiin popituksen ohella irti myös väliaikatietoja ja muuta mukavaa. GPS-vastaanotinta tuossa ei ollut, vaan matka mitattiin jonkinlaisen askelmittarin perusteella  ja tarkkuus oli arvattavan heikko.

Koska iPhonesta löytyy  GPS ja hyvä tuki Google Mapsille, oli aika luonnollista että joku jatkoi tuota ideaa vähän pidemmälle. Runkeeper Pro on verrattain kallis (7,99€) sovellus, mutta mikäli tuntee olevansa kohderyhmää, niin toki hintansa väärti. 

RK Pro seuraa paikannuksen avulla reittiä ja kertoo väliaikatiedot 5min välein kuljetun matkan ja vauhdin osalta. Tavoitteet voi asettaa joko matkan tai ajan perusteella ja naisääni kertoo tiukkaa faktaa sen mukaisesti. Myös omien intervallien sun muiden viritysten tekeminen on varsin helppoa ja ne voi tallentaa ohjelman muistiin tulevaisuuden varalle. Juoksun jälkeen omat edesottamukset voi lähettää kätevästi RunKeeperin nettisivuille, jonne ne tallentuvat omaan profiiliin. Sivuilla hifistit voivat analysoida eri etappien väliaikoja, kuljettua matkaa ja jopa korkeuseroja. 

Juoksin parina iltana kevyet testilenkit ja ohjelma tuntui toimivan hyvin, vaikka gps-signaali näyttikin välillä "poor". Kännyköiden gepsithän tunnetusti pätkivät välillä, mutta se ei juurikaan vaikuta lopputulokseen, oli kyse sitten navigoinnista tai träkkäämisestä.

Moni kysyy aiheellisesti, että onko tuossa nyt sitten hevonkaan järkeä, että niinkin suoraviivaisesta asiasta kuin juoksemista tehdään välinekikkailua. No eihän siinä oikeastaan ole, mutta kun touhu on itsessäänkin niin yksinkertaisen ihmisen hommaa, niin pakkohan sitä on MTV-sukupolven yrittää viihdyttää itseään jotenkin. Ja kaltaiselleni pumpulissa kasvaneelle city-sissille tuo on muutenkin kätevä, koska en tykkää juoksennella samaa ympyrää päivästä toiseen, vaan nyt voin sompailla ympäri kaupunkia ja tietää silti tilanteen.

Jos tuolle tielle lähtee, niin puhelimen suojaaminen ja kantaminen on tietysti oma lukunsa..

Belkinin Sport Armband on aluksi hieman kyseenalaiselta vaikuttava viritys, koska iPhone on kuitenkin kookkaan puoleinen kapistus, eikä sen hirttäminen käteen tunnu kovinkaan hyvältä idealta. Itselläni on vastaavanlainen remmi iPod nanoa varten, joten kokoero arvelutti isosti. Mutta yllättävän hyvin iPhone tulee mukana allien ohella, enkä huomannut sen häiritsevän yhtään, ainakaan noin lyhyillä lenkeillä.

Näytön suojauskin on hyvä ja puhelinta pystyy käyttämään paksun muovin läpi. Ainoastaan kotelon yläosa on avoin, joka sekin olisi voinut olla puolestani suljettu mahdollisen vesisateen vuoksi. Mutta eipä siellä toisaalta ole paljoa liittimiä mistä vesi pääsisi helposti laitteen sisään. Ja jos pääsee, niin tapellaan sitten Applen takuupolitiikan kanssa ja ratsastetaan virallisesti tuettujen tuotteiden käytöllä.

Jos iPhoneen liittyvä shoppailumania ei edellisestä helpota, niin hanki ihmeessä Applen In-Ear kuulokkeet. Mr. Jobs kätyreineen keksi kuningasidean, että jos puhelimen musiikkipuolta ei voisi käyttää kätevästi kuin yhdellä HF-kuulokkeella, kaikki halukkaat joutuisivat heittämään vanhat Sennheiserinsä mäkeen ja ostamaan uudet. Kumma homma että Apple teki viime kvartaalilla aivan jäätävän tuloksen. Samaa logiikkaa nimittäin sovelletaan vähän kaikkeen.

Mutta mikäs siinä, koska niin sitä itsekin kusetuksesta tietoisena marssin päättäväisesti kassalle. Itse kuulokkeet ovat kyllä ehdottoman hyvät, ja erinomaisen äänenlaadun lisäksi puheluiden- ja musiikin hallinta on tehty helpoksi. Johdossa roikkuvassa ohuessa pötkylässä on äänenvoimakkuuden säätimen lisäksi monitoiminäppäin. Kun sitä painaa kerran, biisin toisto menee pauselle ja kahdesta painalluksesta vaihtuu kappale. Myös puheluihin vastaaminen onnistuu samaan tapaan, joten ulkona liikkuessa puhelinta ei tarvitse ottaa taskusta. Puheluiden saapuessa musiikki vaimenee ja puhelun loputtua toisto jatkuu samasta kohdasta. Varsin kätevää. 

Loppuun vielä pieni vinkki puhelintaan vaihtavalle, oli kyse sitten iPhonesta, Nokiasta tai SonyEricssonista. Jos ei käytä Outlookia tai muuta vastaavaa, kontaktien siirto on aina oma riesansa. ZYB on kuulemma kätevä ratkaisu tuohon ongelmaan. Sivulle rekisteröinnin jälkeen puhelimeen saa tilattua pienen softan, joka kerää yhteystiedot talteen ja siirtää ne nettisivuilla omaan profiiliin. Sieltä ne voi sitten ladata uuteen luuriin samalla periaatteella ja tuettuja merkkejä on tosiaan useita. Kuulostaa hiukan hämärältä, mutta toimii kuulemma kuin junan vessa. Joku oma yhteisöviritelmäkin tuossa on, mutta siitä ei liene kannata innostua.

Herra Sariola

Mies, akustinen kitara  ja omaperäinen soittotyyli "slam". Voin kertoa että toimii ja isosti. Petteri Sariola on kitaravirtuoosi, joka osaa näemmä myös laulaa ja tehdä biisejä. Viime perjantaina oli hänen toisen levynsä julkaisukeikka Korjaamolla ja onnekseni olin paikalla.

Ilta meinasi alkaa äärimmäisellä ketutuksella, koska jätin laiskuuttani ostamatta ennakkoliput ja paikan päällä viehättävä lipunmyyjä sanoi että paikka on loppuunmyyty. Olin vieläkin tatti otsassa Musen keikan missaamisesta (On/off kikkailua lentojen ja niiden peruuntumisten takia) ja nyt homma meinasi mennä kiville ihan omaa tyhmyyttäni. Onneksi saimme vedeltyä oikeista naruista ja hetkeä myöhemmin olimme sisällä.

Akustinen kitara on Sariolalle selkeä käden jatke ja taidoista soittaminen ei jää kiinni. Tyyliä on vaikea kuvailla, joten tässä pieni näyte kolmen vuoden takaa.

Sariolan ohella esiintymässä olivat myös beatboxaaja Felix Zenger, Don Johnson Big Bandin solisti Tommy Lindgren, sekä itselleni ennestään tuntematon Heini Ikonen. Ja oli kyllä sen verran railakkaat rallit, että täyteen buukattu sali oli paikoitellen täysin pähkinöinä. Itselleni parasta antia olivat hetket, jolloin Sariola viihtyi kaksin kitaransa kanssa ja otti yleisönsä. Jossain vaiheessa kitara sai sen verran runtua, että kieli irtisanoi työsopimuksensa, mutta sehän ei luonnollisesti menoa hidastanut. Sariola veti biisin loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut ja välissä otti yleisön mukaan laulamaan ja vaihtoi kielen muina miehinä. Helvetin tyylikästä.

Sariolan lavaesiintyminen on uskomattoman energistä ja välillä sitä ihmettelee että kuinka hitossa mies osuu enää  kieliin, saati pystyy laulamaan sen kaiken hyppimisen ohella. Mutta hyvä näin, koska paremmin yleisöään ei voi enää ottaa. Toki yleisön kanssa välittömässä läheisyydessä olemisessa ja samalle tasolle alistumisessa on omat ongelmansa ja keikat menevät helposti yhdessä chillailuun, eikä se toimi isommilla lavoilla. Stara on aina stara.

Pelkkä kitaralla kikkailu ei tietenkään riitä itsestään, mikäli haluaa breikata jossain vaiheessa. Biisien tekeminen ei tosiaan tunnu olevan Petterille minkäänlainen ongelma, vaan tähän mennessä julkaistut "Silence!" ja "Phases" ovat varsin hyviä levyjä ensimmäisiksi tuotoksiksi (huom. Spotifyn linkit levyihin). Jos jostain pitäisi napista, niin jossakin biiseissä mennään vähän liikaa johonkin Boyzonen tyyliseen poppailuun (ei, en ole kuunnellut ko. poikabändiä, mutta tajuatte varmaaan pointin). Muu biiseissä on vaan niin jäätävän hyvällä tasolla, että tuon suhteen olisi syytä mennä vähän eteenpäin. Enkä epäile hetkeäkään etteikö näin kävisi..

Vaikka vielä touhussa onkin tiettyjä raakoja kulmia, niin Sariolassa on sellainen potentiaali että oksat pois. Ja sen hän tulee taatusti myös lunastamaan. Ensi kesän festareita odotellessa..

Kovia hommia

Hohhoijakkaa, jopas sitä on taas ollut "kiirettä" ja blogin päivitystahti lipsuu.  No ei, oikeasti olen ollut vain töissä ja nauttinut vapaasta. Tai no, nauttinut ja nauttinut, koska onnistuin saamaan jonkun hyppykupan ja olin kuumehöyryisessä flunssassa melkein koko viime viikon. Kävin tietenkin töissä (koska olen suomalainen MIES, ugh!) ja ihmettelin, että mitä normaalit työssäkäyvät ihmiset tekevät sillä kaikella tuhottomalla vapaa-ajalla, mitä heille jää käteen. Urheillakaan ei voinut, eikä töiden jälkeen ollut koulua mitä ajatella. 8h unta, 8h töitä ja 8h vapaa-aikaa. Aivan käsittämätöntä.

Viikonloppuna tuli viihdyttyä kotimaisen vapaaottelun parissa ja olin kisahallilla katsomassa Fight Festival 26:sta. Ottelut olivat taas taattua tavaraa ja mikäs sen mukavampaa, kun isot ja pienet miehet mäiskivät toisiaan yleisön hurratessa. Katsomossa ei ehkä nähty paljoa baskeripäisiä, viinilasi kädessä urheilua seuraavia herrasmiehiä, vaan herraksen miehet olivat itse kehässä. Reilun pelin hengessä käteltiin välillä jopa kesken pahimman selkäsaunan ja meni oli vauhdikasta kuten aina.

Tapahtuman suurin isäntä oli taatusti Jamba, tuo pieni ja söpö punapää, joka asteli kehään, pisti vastustajan taputtamaan ja sanoi matsin jälkeisessä haastattelussa tulevaisuuden suunnitelmistaan, että "jos sitä nyt illalla sais". Ja aivan taatusti sai.

Eikä huonosti muuten mennyt Jukka Järviselläkään, joka teki normaalisti tylsähköstä potkunyrkkeilystä mahtavaa viihdettä. Vastustaja napsahti unten maille sellaisella pommilla, että kävi melkein sääliksi.

Ai niin, herra Anton Kuivanen. Käsi rikki toisessa erässä ja vaikka ottelu oli täyttä dominointia alusta loppuun, niin mies pyyteli anteeksi kun voitti matsin "vain" pisteillä. Jossain vaiheessa Anton näytti unohtavan olevansa ihminen, kun vastustaja pyyhki molemmat jalat alta ja Anton seisoi silti. Minä en ymmärrä. Mutta jatkossa vastustajia kovemmaksi, koska kyvyt eivät näytä rajoittuvan tähän.

Porissakin oli kovia hommia. Maanantaina lensin uudestaan Rovaniemen keikan, joka viimeksi keskeytyi tekniseen vikaan. Nyt vehkeet pysyivät kunnossa ja päästiin perille ja takaisin. Rovaniemellä oli harmaata ja kylmää ja siellä käytiin lähinnä kääntymässä kahvilla. Harmi sinänsä, koska olisi tehnyt mieli tutustua paikkoihin paremmin, mutta minkäs teet kun aikataulut painaa päälle.

Keskiviikon lento olikin sitten hiukan hektisempi paketti. Kuopio-Jyväskylä-Tampere-Pori. Reittivälit olivat n.20min mittaisia ja jotain kingin nopeudesta kertoo se, että Tampere-Pori kesti kokonaiset 15min ja tuo lennettiin kevyeen vastatuuleen. Tuo "pomppumatkalento" on aika rapsakka keikka, eikä siinä ehdi paljoa kahvia siemailemaan ja lukemaan Ilta-Sanomia, vaan kädet on täynnä töitä koko ajan. Tässä vaiheessa tekemisen flow alkaa olla kuitenkin sen verran kasassa, että kaikesta pystyi jopa nauttimaan. Kun vedin Tampereella (tarkoituksella) ylös kevyellä koneella, naamallani oli taatusti perverssi hymy. Nokka tuntui osoittavan kohti taivasta (+26) ja nopeus vaan kiihtyi entisestään. Mieshommia.

Viikonlopun piristykseksi netistä bongattu pätkä, josta huokuu itseluottamus. Jos satutte olemaan 180-senttisiä mallityttöjä, niin tehkää perässä.

Suuria suunnitelmia

Sain juuri kuulla että ensi viikolla on kokonaiset kolme kingikeikkaa, joten loppuvuoden ohjelmassa on enää kaksi koululentoa ja tarkkari. Se on vähän se.

Tämä herättää tietenkin kysymyksiä tulevaisuudesta, joka onkin sitten yhtä suurta kysymysmerkkiä. Töihin on tietenkin mentävä, jotta opiskelujen aiheuttama lommo talouteen saadaan korjattua. Mutta mitä töitä ja missä? Ainoa mikä on varmaa, on se ettei oman alan töitä ole tarjolla vähään aikaan. Finnairin jonon pituudesta arvaillaan kaikkea parin ja viiden vuoden väliin, eikä tilanne ole sen parempi muuallakaan, joten laakereillaan ei auta levätä. Ikuinen vitsi työttömästä lentäjästä Siwan kassalla realisoituu harvinaisen monen kohdalla karuksi todellisuudeksi.

En siis aio herätä 33-vuotiaana ja huomata että juna meni jo ja Ilmailuopisto oli pelkkä kiva seikkailu, mutta jonka konkreettinen hyöty jäi kyseenalaiseksi (tähän en toki usko). Sen sijaan pistän paperit menemään kaikkialle, seuraan alaa ja pidän lupakirjat voimassa, mutta pyörittelen samalla mielessäni myös mahdollisuutta hakea opiskelemaan muualle. Jotta homma ei olisi liian helppoa, joutuisin opiskelemaan töiden ohessa eikä toisinpäin, joten en usko vapaa-ajan ongelmien painavan jatkossakaan. En tiedä onko tuo edes mahdollista, mutta tulisipahan testattua kuinka pitkälle akateeminen vapaus venyisi. Parin vuoden jälkeen voisi tutkailla töitä ja koulua toiselta kantilta. Mutta ensin pitää päästä kouluun sisälle ja sehän se on pyllistyksistä pahin.

Asumiskuvioistakin on varsin korkealentoisia suunnitelmia. Kimppakämpästä on ollut puhetta parin kaverin kanssa ja asia tulee ajankohtaiseksi vuodenvaihteessa. 4h+k+s Helsingin keskustasta kuulostaa paljon paremmalta kuin joku hikinen 25 neliön luukku, varsinkin kun kustannukset ovat samalla tasolla. Ehkä tämä on nyt sitä trendikästä city-asumista, mutta tuollainen kimppajärjestely ei tunnu yhtään hassummalta, varsinkaan näin hyvällä porukalla. Se on varma että kaikki tuohon kämppään liittyvistä asioista lähtee lapasesta, eikä vähiten se audivisuaalinen helvetti mikä sinne rakennetaan. Nyt katsellaan pahimmillaan 120 neliön kämppiä, joissa on tietenkin sen saunan lisäksi myös baaritiski ja poreamme ja koko komeus kahdessa kerroksessa. Noh, ehkä sitä tullaan taas maan pinnalle kun asiaa mietitään tarkemmin.

Eikä hätää, suuruudenhulluus ja omien kykyjensä yliarvointi ei pääty tähän. Aiemmin eräs kurssikaverini pyysi minua mukaan Fjällräven Classiciin ja jostain syystä innoistuin asiasta. Kyseessä on 110km vaellus Ruotsin lapissa ja tuo olisi tarkoitus tallustella kahdessa päivässä. Tässä vaiheessa on hyvä todeta että viimeisen kerran rinkka on ollut selässä herran vuonna 2002 ja sen jälkeen kaikki jotostelut ovat jääneet puheen tasolle. Vaikka vaeltaminen onkin hauskaa, tuossa se hauskuus tietenkin karisee ensimmäisen päivän jälkeen, kun neitseellisiä jalkoja pidetään kasassa jeesusteipillä ja nivusissa on talkkia enemmän kuin laki sallii. Olen joskus juossut ja kävellyt jokusen kilometrin ja tullut vakaasti siihen tulokseen, että vanha sanonta "mitä pidempi matka, sen tyhmempi jätkä", pitää täysin paikkansa. Ja pointtia alleviivatakseni lupauduin Tukholman maratonillekin.

Kärsitään nyt sitten kunnolla stana.

Odotukset

Todellisuus

Good times

Lisää tällaisia kouluviikkoja. Maanantaina ja tiistaina lento ja loppuviikko vapaata. Ei sillä että työtä riitti tuossakin, varsinkin kun viikon ensimmäinen pyllistys oli se progress check ja vieläpä rusetti. Mutta lentäminen on hauskaa, joten ei tuota voi oikein opiskeluna pitää.

Ohjelmassa oli VOR- ja NDB-lähestymisiä kiitotien kumpaankin päähän ja moottorihäiriöt tulivat alkunousussa ja toinen ylösvedon jälkeen. Kumpikin on tilanteena hiukan kinkkinen, koska nopeutta ei ole paljoa ja tehoa on taas senkin edestä. Käytännössä hidas nopeus ja toisen moottorin aiheuttama vääntömomentti aiheuttaa sen, että kone pyrkii kääntymään sammuneen motin puolelle, ellei ohjainpoikkeutukset ole riittäviä ja nopeutta saada lisättyä nopeasti.

 Harjoituksessa moottorihäiriöt tehtiin simuloituna, eli opettaja veti tehot pois toisesta moottorista, eikä suinkaan sammuttanut sitä oikeasti. Tässä yksi moottorihäiriö kännykällä kuvattuna.



Kyllähän tuollakin keikalla sai aika rapsakan hien pintaan, koska onnistuimme manaamaan aika reippaat tuulet Porin tienoille. Tuuli vaikuttaa ihan kaikkeen aina ohjaussuunnista tehoarvoihin, eikä konetta voi lentää ns. hanskalla mikäli haluaa päästä edes jonkinlaiseen lopputulokseen, vaan ajatuksen pitää olla mukana. Ja koska rusetissa on jo oletuksena kiire ja kapasiteetti alkaa loppua briiffausten ja pähkäilyjen lomassa, pilotille alkaa tulla hiki. Mutta kaipa sekin on jollain tapaa tämän homman suola.

Se mikä tekee vaikutuksen kerta toisensa jälkeen, on lentokoulutuksen rehellisyys. Olen saanut lentää koko kingivaiheen hyvien opettajien kanssa (toivottavasti eivät lue tätä, niin en syyllisty nuoleskeluun) ja jokaisella lennolla oppii pirusti uusia asioita. Välillä isompia kokonaisuuksia ja välillä pieniä yksityiskohtia. Olkoon lento kuinka haastava tahansa, niin mentaliteetti ei ole se että "katsotaan onko pojasta mihinkään", vaan jokaiselle virheelle tai toimenpiteelle etsitään aina järkiperäinen syy. Loppubriiffissä lento analysoidaan ja kaikki yksityiskohdat käydään läpi. Kyky vastaanottaa palautetta kasvaa taatusti, eikä negatiivistakaan palautetta ota itseensä, vaan hyvänä pointtina ja korjattavana asiana seuraavaa keikkaa ajatellen.

Eikä tuo asenne katoa näin koulutuksen loppuvaiheillakaan, vaikka vähitellen alkaakin olla se olo, että homma on hanskassa. Itsevarmuus on lentäjälle välttämätön ominaisuus, eikä anteeksi pyytelemällä saada aikaan yhtään mitään. Mutta jos lennolle lähtiessä on takki pahasti auki, niin on aivan varma, että sen jälkeen saa kyllä keräillä itseään nöyrästi lattialta.

Tiistaina oli tarkoitus lentää ensimmäinen kingin matkalento Oulun kautta Rovaniemelle ja takaisin. Sää oli vuodenaikaan nähden täydellinen ja kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes EHSI sanoi yhteistyönsä irti juuri ennen kuin olin suunnitellut aloittavani liu´un kohti Oulua. Tarkistimme asian nopeasti minimum equipment lististä ja päätimme palata takaisin Poriin. Laitevika ei vaarantanut lentoturvallisuutta mitenkään, mutta kapteenin puolen EHSI ei saa olla pimeänä lentoonlähdöissä. Niinpä vika olisi maadoittanut koneen Ouluun, kunnes paikalle olisi lennätetty mekaanikko varaosineen. Halvempi ja helpompi näin.

Mutta koska en maksa varaosia omasta pussistani, pieni laitevika oli ihan tervetullut koulutusmielessä ja muutenkin lento oli upeine säineen suoraan sanottuna pirun hauska. Ja koska lento jäi kesken, "joudun" lentämään koko setin uudestaan. Sehän ei kyllä haittaa pätkääkään ;)

Tässä vähän liikkuvaa kuvaa tiistailta.

Riippunutta lihaa

Beef Jerky on pirullista tavaraa. Ulkoisesti se muistuttaa lähinnä auton alle jäänyttä supikoiraa, eikä ajatus pelkästä kuivatusta lihasta ole välttämättä se makuhermoja kutkuttavin. Kun maistat sitä ensimmäistä kertaa, ihmettelet että mistä se kaikki hössötys on peräisin. Ok, maistuu ihan syötävältä, mutta ei se nyt _niin_ hyvää ole. Kunnes otat toisen palan. Ja kolmannen. Ennen kuin huomaatkaan, olet urostelemassa kämppiksesi kanssa yli kahden kilon sisäpaistin kimpussa ja väsäämässä kotitekoista marinadia. Kaupan pakkaukset ovat nössöille, nyt on aika teollistaa tämäkin homma.

Amatöörien puuhastelua

Jerky on ehkä pelkkää marinoitua ja kuivattua lihaa, mutta voi luoja se on hyvää. Se käy kaikenlaiseen naposteluun ja itse huomasin sen erityisen hyödylliseksi tuhottoman pitkien ATPL-teorioiden aikana. Tuo teoriapyllistys muistuttaa tunnetusti lähinnä ikuista maratonia, joten kaikenmaailman naposteltavat tekevät kyllä kauppansa. Koska jerky on käytännössä pelkkää proteiinia, 5kk teoriajakson jälkeen ei välttämättä tarvitse pistää nilkkoja taskuun ja pyörittää sitä irtokarkkien turvottamaa rasvamahaa ympäri käytäviä.

Mikset koukuttaisi lastasi jerkyyn Big Macin sijaan?

Mutta itse asiaan. Ensin tarvitaan lihaa ja siihen soveltuu parhaiten sisäpaisti. Kallistahan se on, mutta kun muistaa että kaupassa myytävällä jerkyllä on hintaa parhaimmillaan vajaat neljä euroa per pussi (50g), ei sisäpaistiin tuhlattu raha tunnu missään. Saahan sitä valmista tavaraa ainakin KILON. Jos haluaa nähdä pienen ihmisen murtuvan, kannattaa marssia sinne Stockan lihatiskille vähän vajaa yhdeksän ja pyytää lihamestaria leikkaamaan fileet 3-5mm levyisiksi suikaleiksi syiden mukaan. Ei siis syiden poikki kuten sivistyneessä maailmassa on tapana, vaan syiden mukaan.

Jos oma tahi lihamestarin taito ei riitä, kannattaa antaa lihalle nuijaa sen verran, että tuloksena on kohtuullisen ohuita suikaleita. Kotikonstein toimittuna on suositeltavaa että liha makaa pakkasessa muutaman tunnin ennen leikkaamista, jolloin prosessi helpottuu huomattavasti.

Seuraavaksi on vuorossa marinointi, joka on taatusti se helpoin vaihe. Mausteet minigrip-pussiin, lihat perään ja jääkaappiin maustumaan. Sopiva aika lienee 24-36h välissä. Välillä kun vähän kääntelee, niin hyvä tulee.

Fokus on tietenkin itse pussissa

Kun marinadi on imeytynyt luihin ja ytimiin, on aika kuivata lihat. Kiertoilmauuni on oikein hyvä ja tavallinenkin käy, kunhan kampeaa uunin oven hitusen auki kuivauksen ajaksi. Lihat pistetään grillitikkuihin ja asetetaan roikkumaan ritilöiden väliin. Sopiva lämpötila on n.60 astetta ja kuivausaika vaihtelee 8-10h välillä uunista riippuen, joten tämän jälkeen ei tarvitse enää elvistellä minimaalisella hiilijalanjäljellä. Kun jerky on valmista, se taipuu muttei napsahda poikki.

Näky josta tyttöystäväsi pitää taatusti

Valmista tavaraa

Koska sain alkuperäisen idean Pelit-lehdestä, kopioin häikäilemättä siellä esiintyneet marinadi-reseptit tähän.

Jerky Basic:

1dl soijaa
1/2 dl (tai vapaalla kädellä) Worchestershire-kastiketta
1-2 tl nestesavua
1 tl mustapippuria

Nikoyaki-Jerky

1 1/4 dl teriyaki-kastiketta
1 tl valkosipulijauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1-2tl nestesavua
1-2 tl Tabascoa
töräys HP:n BBQ Spicy Saucea
1 rkl siirappia

Petteri Elon Jerky

2 rkl soijakastiketta
2 rkl teriyaki-kastiketta
2 rkl Worchestershire-kastiketta
2-3 valkosipulin kynttä hakattuna pieniksi tai vajaa 1 rkl valkosipulijauhetta
1-2 tl sipulijauhetta
1-2 tl chilijauhetta tai cayennepippuria
2 rkl punaviiniä
mustapippuria
1-2 tl nestesavua
1-2 tl siirappia

BBQ-Marinadi

1/2 dl ketsuppia
2 1/2 dl punaviinietikkaa
1 1/4 dl ruskeaa sokeria
1 rkl Worchestershire-kastiketta
1-2 tl suolaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl sipulijauhetta
1 tl Tabascoa
1 tl mustapippuria
1 tl nestesavua

Aloitimme tosiaan kämppikseni kanssa vaatimattomasti parin kilon kokeiluerästä ja maku napsahti kerralla kohdalleen. Jos on epävarma omista taidoistaan (hah hah), niin kannattaa toki aloittaa hieman pienemmällä erällä. Mutta jostain puolen kilon satsista ei tule tosiaan kuin vihaiseksi. Pari kiloa taas alkaa olla maksimi mitä tavallinen uuni vetää.

Jos jääkaappisi näyttää tältä, tiedät että pärjäät

Lähdenpä tästä tämän urostelun päätteeksi tiskaamaan ja imuroimaan.

"OSB, 1700ft, simulated engine failure"

Koulutus etenee kiitettävää tahtia. Kolmen keikan viime viikko huipentui iltasimuun, jonka ansiosta olin kotona Helsingissä vasta yhden jälkeen yöllä. Unta palloon ja yhdeksältä lauantaivuoroon töihin. Nyt ollaan taas matkalla kohti Poria ja huomisen progress check odottaa. Ei tässä pääse ainakaan laiskistumaan.




Huomisen ohjelmassa on moottorihäiriöillä maustettu lähestymisrusetti, eli lennetään erilaisia lähestymisiä kiitotien kumpaankin päähän ja toinen moottori menee simuloidusti milloin missäkin. Veikkaan että lentopojan perse on hiukan hiessä kun urakka on saatu päätökseen. Oman mausteensa tuo se, että kyseessä on arvosteltava lento. En tiedä olenko satuttanut pääni jossain, mutta jostain käsittämättömästä syystä odotan tuota lentoa.




Tiistaina onkin sitten vuorossa ensimmäinen matkalento oikealla koneella ja lennämme Oulun kautta Rovaniemelle ja takaisin.


Ja se viikko olisikin sitten siinä ja edessä tod.näk puolentoista viikon loma. Tulee kieltämättä hyvään saumaan, eikä tässä ole enää mikään erikoinen hoppukaan, koska ennen kaiken päättävää skill testiä on jäljellä enää neljä keikkaa. Se on vähemmän mitä olen lentänyt viimeisen viikon aikana.


---


Koulukiireiden vuoksi vapaalta ei ole paljoakaan kerrottavaa. Lauantaina tuli pyörähdettyä jo aiemmin mainitussa Nudessa ja se on näköjään aika nuoren porukan suosiossa. Tipun ehkä kohderyhmän ulkopuolelle ja setä-fiiliksiltä ei voinut välttyä, mutta hyvä että paikka on saanut oman jalansijansa yöelämässä.


Treenihommat menee miten menee, mutta tässä ihan hyvää asiaa salilla urosteluun liittyen. Pitänee pistää kokeiluun, kunhan saan rämmittyä tämän nykyisen ohjelman läpi.




Katselin vanhoja blogimerkintöjä ja alkoi naurattaa kun lueskelin mitä tavoitteita olin asetellut vähän joka asian suhteen. Kitara ei kestä edelleenkään käsissä, venyvyyttä löytyy kuin verotoimistosta konsanaan ja brassin suhteenkin mennään mallia "tämä on voimalaji". Ja eihän se ole.


Mutta ehtiihän tässä.

Cosgrove ja itkevä mies

Kaikkea sitä keksitään. Cosgroven kompleksi on oikein tehtynä varsinainen masokistin märkä päiväuni. Ideana on siis ladata levytankoon x määrä malmia ja nostaa tanko maasta ylös. Kun tangon kanssa on tullut heiluttua ja kiroiltua kuusi toistoa maastavetoa, kulmasoutua, rinnallevetoa, etukyykkyä, pystypunnerusta, takakyykkyä ja hyvää huomenta, on aika laskea tanko alas. Puolitoista minuuttia happea ja sama homma uudestaan viidellä toistolla. Jatketaan ykköseen asti ja kiihdytetään tahtia sitä mukaa kun meno helpottuu.

Painoahan tuossa ei kannata käyttää paljoa ja hyvä nyrkkisääntö on luonnollisesti heikoimman liikkeen maksimi. Kolme ensimmäistä sarjaa ovat ne vaikeimmat, joten jos itsestään haluaa pusertaa kaiken irti, niin tangon on oikeasti heiluttava parasta mahdollista vauhtia koko ajan. Jos sen pään sisäisen itsensä motivoimisen ja vastavuoroisesti idiootiksi haukkumisen saisi nähdä kirjoitettuna tekstinä, se olisi taatusti huvittavaa luettavaa.

Ja jos oikein haluaa itseään rankaista, niin ainahan voi tinkiä palautuksista ja tehdä vaikka kolme Cosgrovea putkeen. Suosittelen lämpimästi, olin saada lounaat syliin.

Täältä lisää

Koulun saralla meininki on ollut lähinnä kivien näpläämistä. Ei siis sillä että lentämisessä olisi jotain vikaa, vaan sitä ei vain ole ollut. Alussa lensin erään kurssikaverin kanssa reipasta tahtia jotta toinen King Air saatiin hyötykäyttöön, mutta nyt on ollut aika tasailla tahtia muun kurssin kanssa. Niinpä viime viikko oli kokonaan lomaa ja tällä viikolla piipahdin Porissa lentämässä vain yhden progress checkin. Ja koska viimeinen checkki meni vähän miten meni, oli mukava palata taas voittojen tielle ja hoitaa homma kotiin hyvällä menestyksellä. Ensi viikolla lennetäänkin vaihteeksi kohtuullisen paljon, joten koulutus ottaa taas harppauksen eteenpäin. Tuntuu hassulta ajatella että ennen tarkkaria on enää 9 suoritusta jäljellä, vaikka kingiin tutustuttiin vasta äskettäin.

Kävimme tiistaina myös tutustumassa aluelennonjohtoon ja Satakunnan lennostoon. F-18 näyttää läheltä hyvältä, eikä sen moottoreiden tehoon kyllästy koskaan. Jos moottoripyöristä sanotaan että sen tuntee palleissa asti, niin samaa voi todellakin sanoa tuosta. Harmi vaan, että en ole päässyt (ja tuskin koskaan pääsenkään) tutustumaan voimavarantoihin muuten kuin kateellisena kentän laidalta.

Korporaation podcastit ovat taas aiheuttaneet noloja tilanteita ihan riittämiin. Alan tulla sinuiksi jo niiden huvittuneiden katseiden kanssa, kun hihitän yksikseni bussissa kuin pikkupoika, mutta treeneistä juokseminen ja korporaation kuunteleminen oli varmaan vähän liikaa. Voin vaan kuvitella miltä se on näyttänyt kun kaljupäinen mies juoksee ilta kymmenen jälkeen trendi-spandexit päällä ja reppu selässä ja nauraa hekottelee itsekseen. Ei se urheilu nyt kuitenkaan niin hauskaa ole.

Ja tosiaan jos Korporaatio tahi podcastit eivät ole tuttuja, niin kyseessähän on tietenkin tämän hetken ehdottomasti paras aamushow ja sen parhaat palat saa ladattua podcasteina joka päivä. Jos omistaa iPhonen, niin podcastit synkkautuvat kätevästi puhelimeen aina kun se on latauksessa (ja siis koneessa kiinni).

Once upon a time in Nazi-occupied France

"You probably heard we ain't in the prisoner-takin' business; we in the killin' Nazi business. And cousin, Business is a-boomin'!"

Pulp Fictionin jälkeen Tarantinon tuotanto on ollut tasaista, joskin varsin ymmärrettävää alamäkeä. Tosin lähtötaso on sen verran korkealla, että edes Death Proofia ei voi haukkua huonoksi elokuvaksi. Koska Tarantinon menestyksen reseptin olennaisin ainesosa, eli kutkuttava dialogi ja koukuttavan kiehtovat henkilöhahmot ovat kuitenkin olleet jokseenkin hukassa, en lähteny katsomaan Inglourious Basterdsia 

kovinkaan suurin odotuksin. Ja kylläpä olin väärässä.

 

 Hesarin toimittaja kuvasi Basterdsin alkukohtauksen olevan "virheetöntä elokuvaa", eikä sitä voisi paremmin sanoa. Hans Landa on taatusti yksi Tarantinon mestariteoksista ja häntä tulkitseva, täysin pystymetsästä reväisty Christopher Waltz vetää katsojan hiljaiseksi. En tiedä mitä tuosta enää sanoisi, elokuvan jälkeen fiilis oli hyvä ja olin valmis kauppaamaan neljää tähteä. Mutta mitä enemmän ajattelen elokuvaa, sitä enemmän siitä pidän. Vaatii siis vielä toisen katsomiskerran.

Käykää katsomassa.

Asiasta kukkapurkkeihin, pientä lisäystä iPhonen suositeltaviin sovelluksiin. Kehuin aiemmin Nimbuzzia, mutta asia voidaan näköjään hoitaa paremminkin. IM+ on app storen mittakaavassa kallis softa (7,99€), mutta mikäli Messengerille ja Facebookin chatille on käyttöä, niin eipä tuolle taida löytyä kilpailijaa. FB:n chattihan on tunnetusti susipaska, mutta jollain ihmeellisellä tavalla IM+:n kautta se jatkuva pätkiminen vähenee olennaisesti. Luonnollisesti tuki vaakanäytölle ja push-toiminnolle löytyy. 

Koulun suhteen ei mitään uutta auringon alla. Tämän viikon simu-progress check ja matkalento jäivät kohtuullisen lyhyellä varoitusajalla pois ja viikko napsahti vapaaksi. Jos sitä vaikka menisi miehiseen syleilyyn tatamille ja muistuttaisi taas itseään kuinka huono on.

Niin ja kotimainen Diili. Katsoin avausjakson maikkarin katsomosta ja olin positiivisesti yllättynyt. Harkimo on mies paikallaan ja vaikka moni naureskeleekin miehen habitukselle ja puhetyylille, niin tehkää perässä ja huudelkaa sitten. Ainakin näin alkuun menee niiden harvojen seuraamieni sarjojen listalle.

iSheep

Koska sisälläni asuu lihavan lapsen lisäksi myös nörtti, on näitä mobiileja vempeleitä tullut käytettyä kohtuullisen intensiivisesti alusta asti ja menen varmaan aika heittämällä tehokäyttäjän lokeroon. Hoidan puhelimella suurimman osan sähköposteistani, surffaan netissä päivittäin, käytän Messengeriä ja Facebookia, kuuntelen musiikkia ja myös kalenterini on täysin sähköisessä muodossa. Yleensä puhelimeni kuoressa on lukenut Nokia, mutta ajattelin kääntää takkia ja hommasin uuden iPhone 3GS 32GB:n (Ihana nimihirviö muuten ja Nokiaa vielä syytetään tyhmistä nimistä..).

Myönnettäköön että olin alussa aika skeptinen iPhonen suhteen ja olin varma että laitteen näppäimistöstä ei ole yhtään mihinkään (eikä ollutkaan ensimmäisenä päivänä, kunnes siihen tottui). Moniajon puute ja Applen tapa rajoittaa lähestulkoon kaikkea olivat vain pari asiaa jotka tökkivät jo ennen laitteen hankkimista. Mutta onneksi olin lähes täysin väärässä. Sen minkä moniajossa ja suljetussa ympäristössä häviää, voittaa luotettavuudessa ja nopeudessa. Kaikki toimii sujuvasti enkä ole saanut laitetta kaatumaan kertaakaan kuukauden käytön jälkeen. Toki olisi kiva surffailla netissä ja käyttää paria muutakin sovellusta samaan aikaan, mutta jos se mahdollisuus pitää myydä nopeuden ja toimivuuden vuoksi, niin en mieti kahta kertaa. Ja toimiihan se moniajo sentään iPodin kohdalla, joten musiikki soi taustalla aina.

Nettiselain on parasta mitä tänä päivänä voi saada ja surffailu on oikeasti sujuvaa, kunhan vain sattuu olemaan 3G-alueella tai kiinni WLANissa. iPod on tietenkin erinomainen ja sähköposti ja kalenteri ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan riittävän hyviä kovempaankin työkäyttöön. Yleensä jonkun 4 megan liitetiedoston avaaminen on kännykällä lähinnä vitsi, mutta iPhonella sekin sujuu ongelmitta. Toki tällä kaikella on hintansa ja akku kuluu naurettavan nopeasti, eikä omani kestä edes iltaan asti (toki vähemmällä käytöllä tuo ei ole ongelma). Mutta luurin saa ladattua aina kun se on kiinni tietokoneessa ja samassa yhteydessä päivittyy kaikki soittolistoista sovelluksiin ja varmuuskopiokin napsahtaa koneelle. Mutta se puhelimesta koska netti on pullollaan perusteellisempia arvosteluja. Heitän tähän lähinnä pari vinkkiä loistavan App Storen valikoimaan (storen linkit nimissä). App Store on parasta sitten tekstiviestien keksimisen, enkä ihmettele yhtään että Apple käärii kermat päältä älypuhelinten markkinoilla. Iso osa softista on tietenkin täyttä scheisseä, mutta joukosta löytyy kyllä todellisia helmiäkin ja mikä parasta, suurin osa ohjelmista on joko ilmaisia, tai maksaa alle eurosta pariin euroon..

Facebook - Ei liene tarvitse selityksiä ja aikalailla ehdoton hankinta kaikille ihmissuhteensa ulkoistaneille.

Nimbuzz - Hyvä messenger-softa, joka tukee push-ilmoituksia ja vaakanäyttöä.

EDIT: Höpö höpö. Nimbuzz paljastui kohtuullisen bugiseksi softaksi. Ottakaa se IM+.

Google Earth - Toteutettu vähintäänkin yhtä hyvin kuin tietokoneissakin. Aivan ehdoton ja vieläpä ilmainen.

Eat.fi - Nappaa sijainnin GPS:stä ja näyttää lähimmät ruokapaikat ja arvostelut.

F.A.S.T - Hyvällä grafiikalla ja toimivalla ohjauksella toteutettu ei-niin-realistinen hävittäjäräiskintä. Kuitenkin todella hyvä ja äärimmäisen koukuttava. Ohjaus toimii muiden pelien tavoin iPhonen liikesensorin avulla.

Flight Control - Tappaa aikaa kodissa ja puutarhassa.

HS.fi - Uusimmat uutiset Viivin ja Wagnerin välissä tarjoiltuna.

FlightPlan - Kiinnostaa ainoastaan lentäjiä. Maksullinen, mutta sisältää kaikkea metareista mittayksiköiden muuntamiseen. Sisältää jopa Cessnan weight & balancen, mutta käyttäkööt kuka uskaltaa.

iHandy Carpenter - ns. iPhone-demo jota voi näytellä kavereille. Sisältää vatupassit, luotisuoran jne. Eli oikeassa elämässä oikeasti totaalisen hyödytön, mutta hauska softa kuitenkin.

Internet Radio Box - Nettiradiot kännykkään. Kotimainen tarjonta on heikkoa, mutta muita löytyykin sitten enemmän kuin tarpeeksi

Measures - Kääntää yksiköstä toiseen ja sisältää kaiken maan ja taivaan väliltä. Kätevä niin valuutoissa kuin painoissakin.

Midomi - Tunnistaa lähestulkoon biisin kuin biisin ja tarkkuus on luokkaa "se ja se live-esiintyminen". Napautat ruutua, annat softan kuunnella biisiä 10-20sek ja saat kappaleen tiedot sanoineen ja jopa linkin youtubeen. Ehdottomasti iPhonen parhaimpia softia.

Need For Speed Underground - iPhonen teknologiademo, joka kannattaa hankkia jo sen siisteyden vuoksi. Itse pelikin on todella hyvä.

Offmaps - Toimivan ja nopean Google Mapsin offline-versio, jonka avulla kartat voi ladata valmiiksi laitteen muistiin. Kätevä lähinnä ulkomailla, jossa datalaskut hipovat taivaita. Suomessa aika hyödytön, koska iPhonea ei yksinkertaisesti kannata hankkia ilman kiinteää datapalvelua ja natiivi maps ajaa asiansa köyhän miehen navigaattorina myös huonommassa verkossa.

ReittiGPS - YTV:n reittihaku täyden kympin versiona. Nappaa sijainnin gps:stä tai tukiasemista (joten toimii tarvittavalla tarkkuudella jopa sisältä) ja neuvoo julkiset kulkuvälineet haluamaasi osoitteeseen. Osaa jopa ilmoitella milloin bussista pitää jäädä pois, eikä tarvitse ajella pysäkkejä pitkäksi.

Skype - Voip on riisuttu, mutta muuten toimiva softa. Ilmainen.

Speedtest - Testaa nopeasti nettiyhteyden nopeuden paikassa kuin paikassa.

Telkussa - Tv-ohjelmaluettelo kätevästi käsillä.

CIA World Factbook - CIA:n loistava datapankki kaikista maailman valtioista. Nopea ja selkeä käyttää.

Wikipedia Mobile - hiukan hidas, mutta muuten toimiva softa "faktojen" tarkisteluun. Toisaalta selain ajaa saman asian, mutta eipä tuosta tarvitse maksaakaan mitään.

X-plane Extreme - Friikeille. Aika kallis (7,90€), mutta kieltämättä siisti.

Paper Toss - Koukuttava ajantappaja.

Spotify - Ehdoton iPhonen killer app. Vaatii Spotifyn premium tilin, mutta eipä sitä nykyään jaksa muuten kuunnellakaan, kun mainoksia tulee 10min välein. Toimii välittömästi ja ilman viivettä ja kaistavaatimuksetkin sen verran matalat, että streamaa pätkimättä 3G-alueella. Soittolistat voi ladata myös laitteen muistiin, joten ei tarvitse nettiyhteyttä toimiakseen. Ainoa miinus tulee siitä, että moniajo ei toimi iPodin tapaan, vaan sovelluksen on oltava päällä koko ajan. Toivottavasti tuohon tulee päivitys jatkossa.

-----------

Käykää ihmeessä katsomassa Neill Blomkampin kertakaikkisen loistava District 9 (traileri löytyy kuvan takaa). Elokuva on varsinainen pienen budjetin sillisalaatti sci-fi leffoista ja tarina haahuilee vakavan apartheidia muistuttavan todellisuuden ja mustan huumorin välimaastossa. Juonessa on kymmenkunta kompastuskiveä, joissa mikä tahansa muu leffa muuttuisi epäuskottavaksi ja jälleen kerran yhdeksi hyvän alun nostattamaksi pettymykseksi. Mutta D9:n intensiivisyys ja erilaisuus pitää otteessaan alusta loppuun. Meno on kertakaikkisen henkeäsalpaavaa.

Imdb.com tietää kertoa, että Peter Jackson antoi Blomkampille 30 miljoonaa taalaa ja sanoi että tee mitä lystäät. Ja Neill teki. Pääosan näyttelijäkin on täysin kokematon, mutta kantaa silti elokuvaa vakuuttavalla työllään. Ääniraidasta tulee takuuvarma Oscar ja leffa on jo nyt ansainnut kulttistatuksensa.

****/******