Home Sweet Home

Parin viikon puserrus Porissa on ohi ja King Airin tyyppikurssin teoriatkin saatiin pakettiin. Eipä koulunkäyntiä voisi hoitaa juurikaan mukavammin. Mielenkiintoista asiaa, suht. lyhyitä koulupäiviä, lukemista auringossa ja tämänpäiväinen teoriakoekin oli suhteellisen helppo. Toki pari myöhemmin eteen tulevaa koetta on tasoltaan huomattavasti vaativampia, mutta ei tästä vatsahaavaa saa. Yleensä viikonlopun gines Porissa on asia jota välttää viimeiseen asti, mutta Sonispheren ansiosta sekin meni oikein mukavasti. Ei sillä että Helsinkiin paluu tuntuu kyllä harvinaisen mukavalta..

Ensi viikolla alkaakin sitten tositouhut ja parin perehdyttävän Flight Deck Trainingin ohella ohjelmassa on jo ensimmäinen simu ja pari motivaatiota kohottavaa lentoa Extralla. Niille jotka eivät tiedä, kyseessä on Red Bull Air Racestakin tuttu temppukone, jonka lentämisestä meininki ei enää parane. Ohjelmassa Extra-lennot on Upset Recovery-trainingin nimellä ja tarkoituksena on antaa valmiuksia koneen ohjaamiseen silloin kun ollaan ajettu vahingossa epätavalliseen lentotilaan. Moni saattaa sanoa että kannattaako tuota varten nyt ostaa kallis temppukone ja onko koulutus aivan niin tärkeää liikennelentäjälle. Mene ja tiedä, mutta ehkä Taipalsaaren onnettomuus (ja Air Francen bussi) antaa osviittaa, ettei se pahitteeksikaan ole ja tuo on hyvä tapa kokeilla lentämisen rajoja ja vieläpä turvallisesti. Odotan innolla.

Pelkkää Extralla lentelyä tämä syksy ei ole, sillä koulutustahtimme tulee olemaan ilmeisen kova. Kolme lentoa viikossa on lennonsuunnitteluineen jo ihan riittävästi ja todennäköisesti lennämme enemmän. Jos kaikki menee putkeen ja kingit kestävät ehjänä, varsinainen koulu on ohi jo marras-joulukuun taitteessa ja jäljellä on enää MCC-kurssi ja simut. Ei sillä että tässä nyt olisi mikään hirveä kiire työmarkkinoille nykyisessä taloustilanteessa. Odotusta tulee näillä näkymin aika reippaasti ja siinä välissä paperit pidetään voimassa omakustanteisesti. Optimisti luottaa tietenkin talouden v-malliseen nousuun ja pääseepähän sitä opiskelijabudjetista eroon.

Illalla suuntaan Engeliin katsomaan elokuvan The Countess. Julie Delpy on taatusti lahjakkaimpia naisohjaajia ja hänen edellinen ohjauksensa 2 Days in Paris oli erittäin positiivinen yllätys. Jos Engelin kesäkino ei ole tuttu, niin kannattaa jättää ne pahimmat fobiat ranskalaisesta taidehomoilusta kotiin ja kokeilla. Ulkoilmateatteri voittaa tunnelmassaan Finnkinot mennen tullen ja punaviini maistuu taatusti paremmalta kuin Pepsi Max.

-------

MCC: Multi Crew Co-operation, eli opetellaan useamman ohjaajan menetelmiä ja ohjaamoyhteistyötä.

Kaikki jäi kehään

Olipa kertakaikkisen hyvät rallit. Perjantaina talo alkoi täyttyä vierailla ja vaikka sää vähän nikottelikin, niin silti grilli kävi kuumana. Koulun jälkeen kävin näyttämässä parille kaverille festarialuetta ylhäältä päin ja huonon kelin siivittämänä lentämisessä oli sopivasti fiilistä muutenkin. Tarkoitus oli myös testata Porschea kiitotiellä, mutta ei huvittanut lähteä kokeilemaan miltä vesiliirto tuntuu kun vauhtia on pitkälti kolmatta sataa. Joten kun kone saatiin paketoitua halliin, oli aika rynnätä saunaan ja avata viikonlopun ensimmäinen mallas.

Ilmeisesti muillakin oli hauskaa laajarunko-Cessnan kyydissä

Sonisphere oli kyllä todella onnistunut paketti! Kirjurinluotoa parempia puitteita tuollaiselle tapahtumalle tuskin on ja bändit hoitivat oman tonttinsa enemmän kuin hyvin. Metallica veti settinsä jäätävän isoilla henkseleillä ja vaikka Ulrich ehkä onkin parhaat päivänsä nähnyt, niin paikalla oli tasan 60 000 ihmistä jotka olivat aivan pähkinöinä. Ehkä vähän yllättäen Linkin Park meni kuitenkin allekirjoittaneen kirjoissa illan ykkösesiintyjän paikalle. Chester veti setit läpi ihan uskomattomalla energialla ja ilman paitaa. Ja kun elämää suurempaan karismaan vedetään kylkiäisiksi tuollainen laulutaito, niin ei se siitä kyllä enää parane.

Jottei mene liialliseksi kehumiseksi, niin itse järjestelyt oli kyllä hoideltu vähän miten sattuu. Ruokaa sai jonottaa tuntikausia ja alkoholilain ja vajaan miehityksen vuoksi olutteltoille oli aivan älyttömät jonot. Kävi kyllä sääliksi niitä työntekijöitä jotka joutuivat vääntämään perse hiessä duunia ilman minkäänlaisia taukoja ja ihmismassa vaan velloi päälle kaljanhimoissaan. 60 000 ihmistä on toki ihan jumalattomasti, mutta tuskin se kenellekään yllätyksenä tuli. Mutta ensi kerralla sitten paremmin ja kokonaisuutena festari oli sitä tasoa, että se on taatusti jatkossakin aivan täynnä.

Nyt takki onkin aika tyhjä ja huomenna ponnistetaan taas kohti arkea. Taidanpa aloittaa päivän aamulenkillä ja juosta pahan hengen (taas) pois.

Laatuaikaa

Pakko myöntää että opiskelu maistuu ja hommassa alkaa olla muutenkin aika ammattimainen ote. Viikko on mennyt luennoilla ja tietokoneharjoituksia tehdessä, eikä tunnu oikeastaan missään vaikka päivät ovatkin välillä pitkähköjä (eilen 11h..). Toisaalta ATPL-teorioiden jälkeen kaikki opiskelu on aika suffelia. Alkaa tuntua siltä että koulun loppu häämöttää, vaikka edessä onkin vielä 6kk reipastahtista menoa.

King Airin simussakin tuli käytyä ja järjestelmien paljous hyökkäsi silmille aika huolella. Ei muuten, mutta kun kaikkii toimii tosiaan enemmän tai vähemmän analogisesti ja uusista liikennekoneista poiketen kaiken saa tehdä käsin. Nyt listojen lukuun meni vaatimattomat 1,5h ennen kuin kone olisi ollut valmiina lentoonlähtöön. Kuukauden päästä sama pitäisi saada suoritettua puoleen tuntiin. Tosin on sen oppinut kaikki muutkin, joten eiköhän ne listat kutistu silmissä kymmenien toistojen myötä. Vaikka kingi onkin vanhanaikainen, on se lentokoneena ehdottoman hyvä. Tehoa on enemmän kuin laki sallii ja kaikesta huokuu tietty ilmailun kulta-aikojen fiilis. Kunhan vain huoltoviiveet eivät venähtäisi pitkiksi meidän kohdalla, kuten kävi parin edellisen kurssin kanssa..

Metallica ja Sonisphere toimii erinomaisena vastapainona arjelle. Talo täyttyy huomenna harvinaisen hienoilla herrasmiehillä, kun kymmenkunta kaveriani tulee vierailulle. Jos sää vain suinkin sallii, käymme katsomassa yläpuolelta lauantain keikkapaikkaa, testaamassa autolla kuinka pitkälle kiitotie riittää ja grillikin käy kuumana. Alkaa olla jo aika pahat Metallica-täpinät päällä ja en millään malttaisi odottaa keikkaa. Tulossa on todella hyvä viikonloppu!

20.7.1969

Kovia hommia. Ei sitä muuta voi sanoa suorituksesta, joka sai alkunsa Kennedyn kunnianhimoisesta puheesta 12.9.1962. Tuolloin JFK:n lupausta pidettiin vähintäänkin mielipuolisena, mutta siitä huolimatta sanoille saatiin katetta Neil Armstrong astuessa kuun pinnalle seitsemän vuotta myöhemmin. Apollo-ohjelma oli jumalattoman kallis, mutta samalla äärimmäisen tärkeä ja välttämätön. Miksi? Koska ihmiskunnan ainoa tarkoitus on pyrkiä eteenpäin ja oppia. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että mikäli NASAn massiivinen rahoitus olisi pysynyt samalla tasolla kymmenen vuotta pidempään (mikä oli toki käytännön mahdottomuus), olisimme käyneet Marsissa jo vajaat 30 vuotta sitten ja kuussa olisi todennäköisesti pysyvää asutusta. Nyt vastaavaa projektia suunnitellaan 1980-luvun sijaan 2030-luvun lopulle. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nasan sivuilla on hyvin tehty ja kompakti sivusto Apollo-ohjelmasta. Kannattaa tarkastaa.

Porissa jatketaan hieman pienemmin askelin ja tänään alkoi King Airin tyyppikurssi. Ujo "lomakrapula" toki vaivaa, mutta onneksi tuli oltua sentään töissä täydellisen laiskottelun sijaan, joten kulttuurishokista selvittiin aika helpolla. Positiivisena uutisena kuulin että tyyppikurssin teoriajakso kestää vain pari viikkoa (sisältäen kolme koetta) luulemani kolmen sijaan. Eli kun palaan seuraavan kerran Helsinkiin, viimeisetkin koulun teoriat on lusittu.

Urheilun sarallakin laitoin silmään vähän isomman vaihteen. Tänään herättelevä puntti, huomenna juosten kouluun, keskellä päivää vähän sprinttejä ja illalla brassitreenit. Saa nähdä pystynkö keskiviikkona edes kävelemään vai kostautuuko liika into parin päivän treenitauolla. Mutta ai että tuntuu hienolta taas liikkua ja syödä oikein pelkän McDonald´sin sijaan. Ruoan saralla tein muutenkin uuden aluevaltauksen ja tutustuin beef jerkyn valmistuksen saloihin. Ollakseen pelkkää marinoitua kuivalihaa, jerky on kyllä ihan uskomatonta herkkua. Ja koska se muodostuu lähinnä pelkästä proteiinista, kyseessä on varsin terveellinen välipala. Valmistaminen on todistetusti idioottivarmaa ja laitan tänne valmistusohjeita myöhemmin.




Ai niin, taisin liittyä iSheepien sankkaan joukkoon ja laitoin tilaukseen mustan 32GT iPhonen. Enää pari viikkoa..


P.S. Tätä lähestymistä suunnitellessa on kyllä tulkittu pykäliä kohtuullisen luovasti. Wikilinkki.

Vielä..yksi..vuoro..

Uskomaton viikko. Mitä olen tehnyt lomani viimeisinä päivinä? Töiden lisäksi en yhtään mitään. Nada.

Ok, neljän päivän kuumeilu ja puolittainen töissä käyminen voisi käydä jonkinlaisesta tekosyystä täydelliselle lorvailulle, mutta oikeasti syy on pelissä nimeltä Civilization. Otetaan pari kämppäkaveria, addiktoiva verkkopeli, olutta, beef jerkyä ja 95% vapaa-ajasta katoaa kuin sormia napsauttamalla. Mutta menköön tämä viikko näin kun on alkanutkin. Ainahan sitä voi aloittaa uuden elämän taas maanantaina, kun palaan takaisin sorvin ääreen ja opettelemaan uuden konetyypin salaisuuksia. Ja niitähän riittää..

Koska seuraavat puoli vuotta menee taas enemmän tai vähemmän sillä kaavalla, että viikot majailen Porissa ja viikonloput Helsingissä, keksin vääntää to-do listan asioista jotka pitäisi saada aikaiseksi arkipäivien lomassa. Ei siellä Porissa kuitenkaan liikaa tekemistä ole.

1. Opettele lentämään Super King Air 300:aa

2. Opettele soittamaan kitaraa

3. Opettele painimaan (brassia)

4. Opettele nostamaan niitä rautoja

5. Opettele venymään

Ensimmäinen on jonkinlainen itsestäänselvyys ja pakko, joka vie todennäköisesti suuren osan vapaa-ajastakin. Kone on ns. wanhaa koulukuntaa ja kaikki on enemmän tai vähemmän analogista. Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että pelkkä checklistien lukeminen kestää tuhottoman pitkään ja vipuja ja namiskuukkeleita löytyy taatusti aivan riittävästi. King Air on tarkoitettu kahden lentäjän lennettäväksi, mutta meillä sitä operoidaan yhdellä. Periaate lienee se, että jos siitä selviää yksin niin selviää kyllä taatusti kaikesta muustakin. Mutta mitään mocha laten hörppimistä ja lentoemäntien naurattamista se ei todellakaan ole.

Homma helpottuu olennaisesti kun opettelee kaikki proseduurit ja järjestelmät mahdollisimman hyvin, sillä se mikä tulee selkärangasta ei ole pois muualta. Eli edessä on siis kohtuullisen maittava paketti ulkolukua ja ehdollistamista. Jos joku erehtyy vierailemaan Villa Aviatoren (omakotitalo, jossa asustelee itseni lisäksi kolme muuta kurssikaveria) saniteettitiloissa ja ihmettelee siinä istunnolla ollessaan että miksi vessan seiniin on liimailtu ohjaamokuvia, niin syy on juurikin tuossa. Väitetään että suuret ajatukset syntyvät pöntöllä, joten lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kitaran soitto, tai lähinnä sen puute taas on jatkuva kaverien kuittailun aihe. Pari musiikista paremmin perillä olevaa ystävääni osti minulle erittäin hyvin soivan kitaran, mutta ei se kyllä näillä nakeilla mitään varsinaisia sulosointuja päästele. Lupasin alkaa soittamaan vuosi sitten ja tässä ollaan edelleen ja ihmetellään, että miksi tuo sanoo präng kun sen pitäisi sanoa pring. Aikaisemmin perustelin laiskuuttani sillä, että koulussa oli niin tuhottomasti lukemista ATPL-teorioiden aikana ja kaiken ylimääräisen opetteluun ei enää riittänyt päässä tila. Mutta nyt loppuu tekosyyt kesken, joten tuumasta toimeen. Polttakaa minut viimeistään juhannuskokossa, jos en istu kitara kädessä nuotiolla.

Brassikaan ei ole kovinkaan kaksisissa kantimissa. Treenaaminen on ollut aina vähintäänkin katkonaista ja välissä oli parin vuoden totaalibreikki polvien tähystysten vuoksi. Pelkällä fysiikalla ei näköjään pitkälle pötkitä, joten nyt pakotan itseni tatamille vähintään kolmesti viikossa. Piste.

Tunsin että minua puhutellaan kun näin Joe DeFrancon treeniohjelman nimeltä Westside For Skinny Bastards. Hei, sehän olen minä! Punttien kolistelu on ollut sekin vähän vaiheessa, vaikka säännöllisesti treenaamassa käynkin. Porissa meillä on oma punttisali josta löytyy kaikki tarpeellinen, eli vapaita painoja enemmän kuin laki sallii. Laitetaan ne hyötykäyttöön ja rautamalmi liikkeelle. 12 viikkoa treenaamista täysillä. Ugh! Tuo venyminen tuleekin sitten tässä vaiheessa kuvioon, koska jos en venyttele, niin on aivan varma että paikat paukkuu. Jotta en pääse antamaan laiskuudelle valtaa, asetin tavoitteekseni spagaatin kevääseen mennessä. Katsotaan miten rautakanki taipuu ja jos ei taivu niin taivutetaan.

Sikalenssu

Liekö tämä korkeampien voimien moraalinen rankaisu viikonlopun riennoista vai muuten vaan huonoa tuuria, mutta viimeiset kolme päivää on mennyt aika rapeissa kuumehöyryissä. Ja koska ei ole tehnyt mieli repiä työkavereita lomilta, niin olen sinnitellyt pari päivää töissäkin. Yhtälö, joka ei varsinaisesti virkistä viimeisellä "lomaviikolla", mutta onneksi huominen on sentään pyhitetty levolle. Ja sikainfluenssasta on tosiaan tuskin kyse.

Lueskelin kuumeillessani loppuun Bill Brysonin kirjan "The Short History of Nearly Everything" ja eipä ole tullut hetkeen unohdettua itseään kirjan sivuille yhtä tehokkaasti. Teoksessa Bryson käy läpi nimensä mukaisesti vähän kaikkea tieteeseen- ja sen kehitykseen liittyvää ja jutun juoni on siinä, että hän onnistuu tekemään sen viihdyttävästi. Vaikka välillä käydäänkin kohtuullisen korkealentoisissa aiheissa, Bryson käsittelee niitä sopivasti huumorilla höystettynä ja

maanläheisesti. Mikään kirjan aiheista ei ole välttämättä tuntematon, mutta kaikki on nivottu yhteen varsin täydentävästi. Kiinnosti pienet atomin sisällä olevat palluraiset yhtään tai ei, niin suosittelen kyllä tarkastamaan.

Lukaisin myös Ben Richin ja Leo Janoksen kirjan "Skunk Works", joka keskittyy saman nimisen Locheedin salaisen tutkimus- ja kehitysosaston historiaan. Ben Rich oli ko. lafkan johtajana legendaarisen Kelly Johnsonin jälkeen. Kirjassa valotetaan kulissien takaa useita historiallisia tapahtumia, käydään läpi Johnsonin ja Richin uskomatonta uraa ja kerrotaan hyvin mikä oli Skunk Worksin menestyksen takana.

Toisen maailmansodan jälkimainingeissa oli mahdollista, että firman pienelle ja salaperäiselle osastolle annettiin käytännössä vapaat kädet budjetin ja kehitystyön kanssa ja luotettiin siihen että annetulla rahalla saadaan vaadittuja tuloksia. Koko organisaatio toimi poikkeuksellisen vahvan ja karismaattisen johtajan alaisuudessa, eikä ylempi johtoporras kritisoinut, saati valvonut toimintaa juuri ollenkaan. Töissä olivat vain parhaiten motivoituneet henkilöt ja vastuuta jaettiin lähestulkoon täysin vapaasti kaikille duunareista työnvalvojiin.

Ilmailusta kiinnostuneille kirja on ehdoton hankinta ja siinä käydään läpi lähestulkoon kaikkien merkittävien koneiden kehitystyö. Tekstistä välittyy hyvin se ennennäkemätön can-do -asenne mikä ilmailun kulta-aikoina vallitsi. Mikään ei yksinkertaisesti ollut mahdotonta . On uskomatonta, että lähes kaikki ilmailun suurimmat saavutukset on tehty 50-60-luvulla ja monet vieläkin operatiivisessa käytössä olevat koneet on suunniteltu vuosikymmeniä ennen allekirjoittaneen syntymää. Mm. U-2 (1954), SR-71 Blackbird (1960), F-117 (1975), ja F-22 (1988) ovat kaikki Skunk Worksin käsialaa.

Lentohärveleistä ikimuistoisiin kokemuksiin. Saattelin 17-vuotiaan siskoni vuoden vaihto-oppilasmatkalle Australiaan ja kieltämättä oli aika haikea fiilis päästää tyttö matkaan. Hänellä on kyllä edessään kadehdittavan mahtava vuosi, johon varmasti mahtuu yhtä sun toista. Vaikka ikävä vähän vaivaakin, niin annan kyllä ison karhunhalin kun kotiinpaluu koittaa.

Pidähän hauskaa siellä ;)

Mr. Murphy

Olipa kerrassaan mahtava työpäivä. Työkaveri teloi jalkansa ja se tarkoitti 11h päivää ilman ruokatuntia. Kun yhtälöön lisätään asiakaspalvelu ja tietokoneet, oli lähestulkoon väistämätöntä että kaikki meni päin helvettiä. Työpaikallani ei ollut varmaan yhtään laitetta joka ei olisi sanonut yhteistyösopimustaan irti, mutta onneksi asiakaspalvelun "hyvät puolet" löivät jossain vaiheessa sen verran reippaasti yli, että en voinut kuin nauraa koko tilanteelle. Printtasin näytön yläreunaan Churchillin lainauksen: "The best argument against democracy is a five minute conversation with the average voter" ja jatkoin hymyillen työntekoa.

Venyneen työpäivän ansiosta missasin ensimmäiset 5min Brünon ensi-illasta (ja ilmeisesti jonkun hanurissa olevan shampanjapullon). En tiedä oikein mitä tuosta elokuvasta sanoisi, sen verran silmät selällään ja naurahdellen poistuin teatterista. Kaava oli odotettu ja "elokuva" oli lähinnä kasa irtonaisia kohtauksia, jotka oli nidottu kasaan ohuella juonella. Mutta riman ali ja yli mentiin kyllä sellaista vauhtia että oksat pois. Parista kohtauksesta jäi vähän mauton fiilis, mutta lähinnä sen takia ettei uhrilla ollut oikein mahdollisuuksia puolustautua. Muu mauttomuus olikin sitten ihan uskomattoman hauskaa nähtävää. Sanakirjan kohdista "räävitön" ja "perverssi" löytynee jatkossa Sacha Baron Cohenin kuva. Parempi kuin Borat? Ehdottomasti. ****/*****

Leffan jälkeen kävimme pyörähtämässä oluella Kaisaniemenkatu 2:een ensi viikolla aloittavassa ravintola Nudessa. Paikka avataan nopean visiitin Helsingin yöelämään tehneen DDR:n paikalle ja saa nähdä kuinka äijien käy. Sijainniltaanhan tuo on vähän pimennossa ja hommaa varmasti riittää ja paikan on kehitettävä se oma juttu, että se saa ihmiset kiinnostumaan pidemmälläkin tähtäimellä. Bassoradio hoitaa poppipuolta, joten musiikista se ei ainakaan jää kiinni. Työpäivän väsyttämänä toleranssini jäi kahteen pitkään ja hoipertelin sen jälkeen suosiolla kotiin, joten kovinkaan perusteellista kuvaa en ehtinyt muodostamaan. Mutta katsellaan paremmilla silmillä viikon päästä.

Nyt on vuorossa harakiri kyykkytelineen vieressä, kun hikoilen pois kaikki viikon aikana kertyneet morkkikset huonosta treenitahdista. Sitten suihkun kautta kohti keskustaa ja vähän pirteämmällä fiiliksellä kohti yötä ja loman viimeistä vapaata viikonloppua.

P.S. Ensi yönä otellaan todella kovatasoinen UFC 100-turnaus ja huomenna olisi tarkoitus katsoa vapaaottelumatsit kavereiden kanssa "livenä". Pysyttelen siis visusti erossa netistä ja tuloksista kunnes saan lainattua matsit Amerikan serkulta..

Teknik! Sano ryssä kun saranan näki

Eilen illalla tuli pyörähdettyä kaivohuoneella, tosin olin sattuneesta syystä kirjaimellisesti yhdellä. Edellisestä visiitistä taitaa olla pari vuotta ja liekö syy keskiviikossa vai kullatuissa vanhoissa muistoissa, mutta aikamoinen limudiskohan tuo nykyään on. Ikäraja taisi olla sen 20 ja siihen päästiin monen kohdalla kohtuullisella mielikuvituksella. Rasvaisen setämiehen fiiliksiltä ei voinut välttyä.

Sain nukuttua yllättävänkin hyvin ja työmatkalla napeissa soinut live-versio Elviksen Suspicious Mindsista , sekä ISO kuppi Jubileums Moccaa sai viimeisetkin unihiekat rapisemaan silmistä. Napeista puheenollen, kävin lunastamassa uudet plug-tyyppiset Sennheiserit vanhojen "uskollisten" KOSSien tilalle (vaihdoin takuuseen kolmesti vuoden aikana). Vaikka en mikään kultakorva olekaan, niin äänenlaatu on varsin hyvä ja napit pysyvät korvissa paremmin kuin monet muut. Siinä sivussa sitten nousikin kuume uuden iPod touchin suuntaan. Yritin kovasti perustella asiaa itselleni, mutta järkisyitä asialle ei kuitenkaan ole, koska nykyinen iPod nano toimii kuin unelma. Mutta silti..

Ja rajoittuisipa shoppailukuume pelkästään soittimeen. Tänään oli "virallinen" N97 launch ja vaikka nykyinen E71 on varmaankin paras matkapuhelin mitä olen koskaan käyttänyt (ja töiden puolesta niitä on paljon), niin kieltämättä isompi näyttö ja oikeasti toimiva mp3-soitin puhelimen yhteydessä houkuttelisi. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi:

N97

Plussat:

+ Iso ja terävä kosketusnäyttö

+ Oikea qwerty-näppäimistö

+ Kohtuullisen hyvä kamera

+ FM-lähetin joka mahdollistaa puhelimessa olevien kappaleiden kuuntelun autoradion kautta ilman sen kummempia lisälaitteita

+ Navigointiin Nokia Maps on lyömätön

+ Laitteen monipuolisuudesta huolimatta akkukesto on riittävä (eli riittää että laittaa öisin laturiin)

+ Opera mini on ehdottomasti paras mobiiliselain

Miinukset:

- Resistiivinen kosketusnäyttö ei ole käytettävyydessään samalla tasolla iPhonen kanssa ja se vaatii kunnon painallukset toimiakseen

- Käyttis on vielä vähän raakile ja siitä näkyy päällepäin ettei sitä ole suunniteltu alunperin kosketusnäyttöjä varten

- Kookas ja painava. Housujen taskuissa herättäisi vähintäänkin hilpeyttä

- Tehoa ei ole ihan riittävästi kaikkien ominaisuuksien pyörittämiseen

N97 on siis teknisesti varsin pätevä kapistus, mutta tietyt puutteet käytettävyydessä tokkivät sen verran vastaan, että en ole syöksymässä ensimmäisten joukossa kauppaan.

iPhone 3G S

+ Varmaankin paras käyttöjärjestelmä kaikista mobiililaitteista

+ Erinomainen kuvagalleria

+ Todella hyvä soitin

+ Pirun tyylikkäästi toteutettu

- Oikean näppäimistön puute rasittaa ja jatkuvasti pitkiä tekstejä kirjoittavalla palaa käpy virtuaalinäppiksen kanssa

- Ehkä vähän isohko. iPod touch lähes vastaavana laitteena (muuten sama mutta ilman puhelinta) saa toivomaan hieman pienempää olemusta

- Jää N97:n jalkoihin ominaisuuksissa.

- Huono selain. Toimii toki hyvin ison kosketusnäytön kanssa, mutta on hiiiiiidas verrattuna Operan vastaavaan.

- Vain vuoden takuu, joka on tänä päivänä aivan liian vähän.

Eli summa summarum, kumpikaan ei saa sukkia pyörimään jalassa, mutta silti sisäinen nörtti houkuttelee tuhlaamaan. Eihän se ehkä olisi täysin hukkaan heitettyä rahaa, koska käytän kyllä puhelintani todella paljon. Ei ole kovinkaan harvinaista että kysyn esim. messengerissä osoitteen kaverini luokse, katson YTV:n nettisivuilta sopivasti kulkevan bussin ja perillä katson gps:llä millä pysäkillä kannattaa jäädä pois. Nettiselainta tulee käytettyä monta kertaa päivässä ja sähköpostitkin hoidan pääasiassa kännykällä. Mutta nykyiselläkin tosiaan pärjää ja opiskelijabudjetilla 500-600€ uudesta kännykästä on vähän liikaa. Taitaa siis jäädä hyllyyn toistaiseksi, mutta lottoarvontaanhan on enää se pari päivää..

Illalla onkin sitten vuorossa parisuhdeterapiaa tatamilla. Asustelen Helsingissä kaverini kanssa kämppiksinä ja viikon aikana kertyneet vitutukset ja tiskivuorot jaetaan brassi ju-jutsun muodossa. Kyseessä on siis lähinnä matossa tapahtuva kamppailulaji, joka vaatii kohtuullisen rautaista seksuaalista itsetuntoa. Hikisiä miehiä, tarpeettoman tiukkoja vaatteita (jos painii ilman pukua, eli lukkopainia) ja mitä kummallisimpia asentoja.

Kesäloma

Nyt se vihdoinkin koitti. Alla on pari vuotta lähestulkoon tauotonta opiskelua niin Helsingissä kuin Porissakin. Takana on satoja ja taas satoja tunteja teoriaa sekä lentämistä (PPL(NF), CPL(IR), ATPL-teoriat*) ja kaikki hyväksytysti läpi. Varsinaisia kesälomiahan alan opiskeluissa ei tunneta, joten tämä 6 viikon tauko tuntuu ansaitusti todella hyvältä.


Lupasin itselleni että en edes ajattele mitään ilmailuun liittyvää koko loman aikana, mutta kuinka ollakaan, veri on vetänyt Malmin lentoasemalle kerta toisensa jälkeen. Yleisilmailu on todella hauskaa, mutta verrattain kallista, joten yksin taivaalla ei tule kyllä käytyä. Niinpä kalenterissa on ollut yllättävänkin paljon kavereiden lennättämistä (mm. jokunen pallon jalkaansa saava polttarisankari) ja ehdottomana kohokohtana Australiaan vaihtoon lähtevän siskoni "syntymäpäivälahja". Veikkaan että isoveljen kyydissä oleminen oli hauskaa sekin, mutta kuskin penkillä istuvalle lento jäi taatusti muistiin yhtenä hienoimmista :)



Vaikka osa kesälomasta onkin uhrattava jouston hakemiseen opiskelijabudjettiin - eli töihin - niin voitin kyllä lottovoiton säiden ja vapaapäivien suhteen. Kaikki etäisestikin aurinkoiset päivät olen ollut rannalla, koriskentällä, terassilla, kahviloissa tai muuten vaan nauttimassa kesäisestä Helsingistä. Mainittakoon erityisesti kahvila Regatta, jonka fiilistä on vaikea pukea sanoiksi. Kertakaikkisen mahtava paikka, josta kertoo jotain kahvilan tapa maksaa asiakkaalle 5 senttiä jokaisesta santsikupista. Eikä kyseessä ole edes laskelmoitu markkinakikka, vaan aidosti osa kahvilan omaperäisyyttä.


Toki kesää on tullut vietettyä muuallakin kuin Helsingissä ja juhannuksena nautin Punkaharjun kansallismaisemista. Maaseudulla kasvaneelle juntille luonto ja rauha tulee aina olemaan lähellä sydäntä ja pienistä vesisateista huolimatta oli taas mukava käydä rauhoittumassa keskellä ei mitään. Lomallahan on muuten tunnetusti aina kiire, koska pitää ehtiä tekemään ne kaikki miljoonat mukavat asiat, mitä töiden/koulun aikana ei ehdi :)


Koska ilmailusanasto on varsinaista hepreaa lukuisine akronyymeineen, yritän selitellä niitä blogissani vähän selkeämpään muotoon. Tässä tämänpäiväiset:

-PPL(NF)= Private Pilot License+Night Flying, eli yksityislentäjän lupakirja yölentokelpuutuksella. Tällä saa suhteellisen vapaat kädet yleisilmailun saralla.

- CPL(IR)= Commercial Pilot License+ Instrument Rating, eli ansiolentäjän lupakirja mittarikelpuutuksella. Ei tee vielä kenestäkään onnellista nimestään huolimatta, vaan on lähinnä pohjana tuleville opinnoille. Soveltuu itsessään vaikka lentopostin kuskaamiseen.

- Liikennelentäjäteoria ATPL= Airline Transport Pilot License, eli tämä yhdistettynä edellisiin sekä johonkin monimoottorikelpuutukseen (matkustajat pitävät siitä, ettei lentokone muutu silitysraudaksi heti kun se ainoa moottori sammuu), oikeuttaa piiiiiiitkään jonotukseen lentoyhtiöön ja oikeisiin töihin.


Lopuksi koko päivän päässäni riivaavasti soinut biisi: Paper Planes