Herra Sariola

Mies, akustinen kitara  ja omaperäinen soittotyyli "slam". Voin kertoa että toimii ja isosti. Petteri Sariola on kitaravirtuoosi, joka osaa näemmä myös laulaa ja tehdä biisejä. Viime perjantaina oli hänen toisen levynsä julkaisukeikka Korjaamolla ja onnekseni olin paikalla.

Ilta meinasi alkaa äärimmäisellä ketutuksella, koska jätin laiskuuttani ostamatta ennakkoliput ja paikan päällä viehättävä lipunmyyjä sanoi että paikka on loppuunmyyty. Olin vieläkin tatti otsassa Musen keikan missaamisesta (On/off kikkailua lentojen ja niiden peruuntumisten takia) ja nyt homma meinasi mennä kiville ihan omaa tyhmyyttäni. Onneksi saimme vedeltyä oikeista naruista ja hetkeä myöhemmin olimme sisällä.

Akustinen kitara on Sariolalle selkeä käden jatke ja taidoista soittaminen ei jää kiinni. Tyyliä on vaikea kuvailla, joten tässä pieni näyte kolmen vuoden takaa.

Sariolan ohella esiintymässä olivat myös beatboxaaja Felix Zenger, Don Johnson Big Bandin solisti Tommy Lindgren, sekä itselleni ennestään tuntematon Heini Ikonen. Ja oli kyllä sen verran railakkaat rallit, että täyteen buukattu sali oli paikoitellen täysin pähkinöinä. Itselleni parasta antia olivat hetket, jolloin Sariola viihtyi kaksin kitaransa kanssa ja otti yleisönsä. Jossain vaiheessa kitara sai sen verran runtua, että kieli irtisanoi työsopimuksensa, mutta sehän ei luonnollisesti menoa hidastanut. Sariola veti biisin loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut ja välissä otti yleisön mukaan laulamaan ja vaihtoi kielen muina miehinä. Helvetin tyylikästä.

Sariolan lavaesiintyminen on uskomattoman energistä ja välillä sitä ihmettelee että kuinka hitossa mies osuu enää  kieliin, saati pystyy laulamaan sen kaiken hyppimisen ohella. Mutta hyvä näin, koska paremmin yleisöään ei voi enää ottaa. Toki yleisön kanssa välittömässä läheisyydessä olemisessa ja samalle tasolle alistumisessa on omat ongelmansa ja keikat menevät helposti yhdessä chillailuun, eikä se toimi isommilla lavoilla. Stara on aina stara.

Pelkkä kitaralla kikkailu ei tietenkään riitä itsestään, mikäli haluaa breikata jossain vaiheessa. Biisien tekeminen ei tosiaan tunnu olevan Petterille minkäänlainen ongelma, vaan tähän mennessä julkaistut "Silence!" ja "Phases" ovat varsin hyviä levyjä ensimmäisiksi tuotoksiksi (huom. Spotifyn linkit levyihin). Jos jostain pitäisi napista, niin jossakin biiseissä mennään vähän liikaa johonkin Boyzonen tyyliseen poppailuun (ei, en ole kuunnellut ko. poikabändiä, mutta tajuatte varmaaan pointin). Muu biiseissä on vaan niin jäätävän hyvällä tasolla, että tuon suhteen olisi syytä mennä vähän eteenpäin. Enkä epäile hetkeäkään etteikö näin kävisi..

Vaikka vielä touhussa onkin tiettyjä raakoja kulmia, niin Sariolassa on sellainen potentiaali että oksat pois. Ja sen hän tulee taatusti myös lunastamaan. Ensi kesän festareita odotellessa..

Kovia hommia

Hohhoijakkaa, jopas sitä on taas ollut "kiirettä" ja blogin päivitystahti lipsuu.  No ei, oikeasti olen ollut vain töissä ja nauttinut vapaasta. Tai no, nauttinut ja nauttinut, koska onnistuin saamaan jonkun hyppykupan ja olin kuumehöyryisessä flunssassa melkein koko viime viikon. Kävin tietenkin töissä (koska olen suomalainen MIES, ugh!) ja ihmettelin, että mitä normaalit työssäkäyvät ihmiset tekevät sillä kaikella tuhottomalla vapaa-ajalla, mitä heille jää käteen. Urheillakaan ei voinut, eikä töiden jälkeen ollut koulua mitä ajatella. 8h unta, 8h töitä ja 8h vapaa-aikaa. Aivan käsittämätöntä.

Viikonloppuna tuli viihdyttyä kotimaisen vapaaottelun parissa ja olin kisahallilla katsomassa Fight Festival 26:sta. Ottelut olivat taas taattua tavaraa ja mikäs sen mukavampaa, kun isot ja pienet miehet mäiskivät toisiaan yleisön hurratessa. Katsomossa ei ehkä nähty paljoa baskeripäisiä, viinilasi kädessä urheilua seuraavia herrasmiehiä, vaan herraksen miehet olivat itse kehässä. Reilun pelin hengessä käteltiin välillä jopa kesken pahimman selkäsaunan ja meni oli vauhdikasta kuten aina.

Tapahtuman suurin isäntä oli taatusti Jamba, tuo pieni ja söpö punapää, joka asteli kehään, pisti vastustajan taputtamaan ja sanoi matsin jälkeisessä haastattelussa tulevaisuuden suunnitelmistaan, että "jos sitä nyt illalla sais". Ja aivan taatusti sai.

Eikä huonosti muuten mennyt Jukka Järviselläkään, joka teki normaalisti tylsähköstä potkunyrkkeilystä mahtavaa viihdettä. Vastustaja napsahti unten maille sellaisella pommilla, että kävi melkein sääliksi.

Ai niin, herra Anton Kuivanen. Käsi rikki toisessa erässä ja vaikka ottelu oli täyttä dominointia alusta loppuun, niin mies pyyteli anteeksi kun voitti matsin "vain" pisteillä. Jossain vaiheessa Anton näytti unohtavan olevansa ihminen, kun vastustaja pyyhki molemmat jalat alta ja Anton seisoi silti. Minä en ymmärrä. Mutta jatkossa vastustajia kovemmaksi, koska kyvyt eivät näytä rajoittuvan tähän.

Porissakin oli kovia hommia. Maanantaina lensin uudestaan Rovaniemen keikan, joka viimeksi keskeytyi tekniseen vikaan. Nyt vehkeet pysyivät kunnossa ja päästiin perille ja takaisin. Rovaniemellä oli harmaata ja kylmää ja siellä käytiin lähinnä kääntymässä kahvilla. Harmi sinänsä, koska olisi tehnyt mieli tutustua paikkoihin paremmin, mutta minkäs teet kun aikataulut painaa päälle.

Keskiviikon lento olikin sitten hiukan hektisempi paketti. Kuopio-Jyväskylä-Tampere-Pori. Reittivälit olivat n.20min mittaisia ja jotain kingin nopeudesta kertoo se, että Tampere-Pori kesti kokonaiset 15min ja tuo lennettiin kevyeen vastatuuleen. Tuo "pomppumatkalento" on aika rapsakka keikka, eikä siinä ehdi paljoa kahvia siemailemaan ja lukemaan Ilta-Sanomia, vaan kädet on täynnä töitä koko ajan. Tässä vaiheessa tekemisen flow alkaa olla kuitenkin sen verran kasassa, että kaikesta pystyi jopa nauttimaan. Kun vedin Tampereella (tarkoituksella) ylös kevyellä koneella, naamallani oli taatusti perverssi hymy. Nokka tuntui osoittavan kohti taivasta (+26) ja nopeus vaan kiihtyi entisestään. Mieshommia.

Viikonlopun piristykseksi netistä bongattu pätkä, josta huokuu itseluottamus. Jos satutte olemaan 180-senttisiä mallityttöjä, niin tehkää perässä.

Suuria suunnitelmia

Sain juuri kuulla että ensi viikolla on kokonaiset kolme kingikeikkaa, joten loppuvuoden ohjelmassa on enää kaksi koululentoa ja tarkkari. Se on vähän se.

Tämä herättää tietenkin kysymyksiä tulevaisuudesta, joka onkin sitten yhtä suurta kysymysmerkkiä. Töihin on tietenkin mentävä, jotta opiskelujen aiheuttama lommo talouteen saadaan korjattua. Mutta mitä töitä ja missä? Ainoa mikä on varmaa, on se ettei oman alan töitä ole tarjolla vähään aikaan. Finnairin jonon pituudesta arvaillaan kaikkea parin ja viiden vuoden väliin, eikä tilanne ole sen parempi muuallakaan, joten laakereillaan ei auta levätä. Ikuinen vitsi työttömästä lentäjästä Siwan kassalla realisoituu harvinaisen monen kohdalla karuksi todellisuudeksi.

En siis aio herätä 33-vuotiaana ja huomata että juna meni jo ja Ilmailuopisto oli pelkkä kiva seikkailu, mutta jonka konkreettinen hyöty jäi kyseenalaiseksi (tähän en toki usko). Sen sijaan pistän paperit menemään kaikkialle, seuraan alaa ja pidän lupakirjat voimassa, mutta pyörittelen samalla mielessäni myös mahdollisuutta hakea opiskelemaan muualle. Jotta homma ei olisi liian helppoa, joutuisin opiskelemaan töiden ohessa eikä toisinpäin, joten en usko vapaa-ajan ongelmien painavan jatkossakaan. En tiedä onko tuo edes mahdollista, mutta tulisipahan testattua kuinka pitkälle akateeminen vapaus venyisi. Parin vuoden jälkeen voisi tutkailla töitä ja koulua toiselta kantilta. Mutta ensin pitää päästä kouluun sisälle ja sehän se on pyllistyksistä pahin.

Asumiskuvioistakin on varsin korkealentoisia suunnitelmia. Kimppakämpästä on ollut puhetta parin kaverin kanssa ja asia tulee ajankohtaiseksi vuodenvaihteessa. 4h+k+s Helsingin keskustasta kuulostaa paljon paremmalta kuin joku hikinen 25 neliön luukku, varsinkin kun kustannukset ovat samalla tasolla. Ehkä tämä on nyt sitä trendikästä city-asumista, mutta tuollainen kimppajärjestely ei tunnu yhtään hassummalta, varsinkaan näin hyvällä porukalla. Se on varma että kaikki tuohon kämppään liittyvistä asioista lähtee lapasesta, eikä vähiten se audivisuaalinen helvetti mikä sinne rakennetaan. Nyt katsellaan pahimmillaan 120 neliön kämppiä, joissa on tietenkin sen saunan lisäksi myös baaritiski ja poreamme ja koko komeus kahdessa kerroksessa. Noh, ehkä sitä tullaan taas maan pinnalle kun asiaa mietitään tarkemmin.

Eikä hätää, suuruudenhulluus ja omien kykyjensä yliarvointi ei pääty tähän. Aiemmin eräs kurssikaverini pyysi minua mukaan Fjällräven Classiciin ja jostain syystä innoistuin asiasta. Kyseessä on 110km vaellus Ruotsin lapissa ja tuo olisi tarkoitus tallustella kahdessa päivässä. Tässä vaiheessa on hyvä todeta että viimeisen kerran rinkka on ollut selässä herran vuonna 2002 ja sen jälkeen kaikki jotostelut ovat jääneet puheen tasolle. Vaikka vaeltaminen onkin hauskaa, tuossa se hauskuus tietenkin karisee ensimmäisen päivän jälkeen, kun neitseellisiä jalkoja pidetään kasassa jeesusteipillä ja nivusissa on talkkia enemmän kuin laki sallii. Olen joskus juossut ja kävellyt jokusen kilometrin ja tullut vakaasti siihen tulokseen, että vanha sanonta "mitä pidempi matka, sen tyhmempi jätkä", pitää täysin paikkansa. Ja pointtia alleviivatakseni lupauduin Tukholman maratonillekin.

Kärsitään nyt sitten kunnolla stana.

Odotukset

Todellisuus

Good times

Lisää tällaisia kouluviikkoja. Maanantaina ja tiistaina lento ja loppuviikko vapaata. Ei sillä että työtä riitti tuossakin, varsinkin kun viikon ensimmäinen pyllistys oli se progress check ja vieläpä rusetti. Mutta lentäminen on hauskaa, joten ei tuota voi oikein opiskeluna pitää.

Ohjelmassa oli VOR- ja NDB-lähestymisiä kiitotien kumpaankin päähän ja moottorihäiriöt tulivat alkunousussa ja toinen ylösvedon jälkeen. Kumpikin on tilanteena hiukan kinkkinen, koska nopeutta ei ole paljoa ja tehoa on taas senkin edestä. Käytännössä hidas nopeus ja toisen moottorin aiheuttama vääntömomentti aiheuttaa sen, että kone pyrkii kääntymään sammuneen motin puolelle, ellei ohjainpoikkeutukset ole riittäviä ja nopeutta saada lisättyä nopeasti.

 Harjoituksessa moottorihäiriöt tehtiin simuloituna, eli opettaja veti tehot pois toisesta moottorista, eikä suinkaan sammuttanut sitä oikeasti. Tässä yksi moottorihäiriö kännykällä kuvattuna.



Kyllähän tuollakin keikalla sai aika rapsakan hien pintaan, koska onnistuimme manaamaan aika reippaat tuulet Porin tienoille. Tuuli vaikuttaa ihan kaikkeen aina ohjaussuunnista tehoarvoihin, eikä konetta voi lentää ns. hanskalla mikäli haluaa päästä edes jonkinlaiseen lopputulokseen, vaan ajatuksen pitää olla mukana. Ja koska rusetissa on jo oletuksena kiire ja kapasiteetti alkaa loppua briiffausten ja pähkäilyjen lomassa, pilotille alkaa tulla hiki. Mutta kaipa sekin on jollain tapaa tämän homman suola.

Se mikä tekee vaikutuksen kerta toisensa jälkeen, on lentokoulutuksen rehellisyys. Olen saanut lentää koko kingivaiheen hyvien opettajien kanssa (toivottavasti eivät lue tätä, niin en syyllisty nuoleskeluun) ja jokaisella lennolla oppii pirusti uusia asioita. Välillä isompia kokonaisuuksia ja välillä pieniä yksityiskohtia. Olkoon lento kuinka haastava tahansa, niin mentaliteetti ei ole se että "katsotaan onko pojasta mihinkään", vaan jokaiselle virheelle tai toimenpiteelle etsitään aina järkiperäinen syy. Loppubriiffissä lento analysoidaan ja kaikki yksityiskohdat käydään läpi. Kyky vastaanottaa palautetta kasvaa taatusti, eikä negatiivistakaan palautetta ota itseensä, vaan hyvänä pointtina ja korjattavana asiana seuraavaa keikkaa ajatellen.

Eikä tuo asenne katoa näin koulutuksen loppuvaiheillakaan, vaikka vähitellen alkaakin olla se olo, että homma on hanskassa. Itsevarmuus on lentäjälle välttämätön ominaisuus, eikä anteeksi pyytelemällä saada aikaan yhtään mitään. Mutta jos lennolle lähtiessä on takki pahasti auki, niin on aivan varma, että sen jälkeen saa kyllä keräillä itseään nöyrästi lattialta.

Tiistaina oli tarkoitus lentää ensimmäinen kingin matkalento Oulun kautta Rovaniemelle ja takaisin. Sää oli vuodenaikaan nähden täydellinen ja kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes EHSI sanoi yhteistyönsä irti juuri ennen kuin olin suunnitellut aloittavani liu´un kohti Oulua. Tarkistimme asian nopeasti minimum equipment lististä ja päätimme palata takaisin Poriin. Laitevika ei vaarantanut lentoturvallisuutta mitenkään, mutta kapteenin puolen EHSI ei saa olla pimeänä lentoonlähdöissä. Niinpä vika olisi maadoittanut koneen Ouluun, kunnes paikalle olisi lennätetty mekaanikko varaosineen. Halvempi ja helpompi näin.

Mutta koska en maksa varaosia omasta pussistani, pieni laitevika oli ihan tervetullut koulutusmielessä ja muutenkin lento oli upeine säineen suoraan sanottuna pirun hauska. Ja koska lento jäi kesken, "joudun" lentämään koko setin uudestaan. Sehän ei kyllä haittaa pätkääkään ;)

Tässä vähän liikkuvaa kuvaa tiistailta.

Riippunutta lihaa

Beef Jerky on pirullista tavaraa. Ulkoisesti se muistuttaa lähinnä auton alle jäänyttä supikoiraa, eikä ajatus pelkästä kuivatusta lihasta ole välttämättä se makuhermoja kutkuttavin. Kun maistat sitä ensimmäistä kertaa, ihmettelet että mistä se kaikki hössötys on peräisin. Ok, maistuu ihan syötävältä, mutta ei se nyt _niin_ hyvää ole. Kunnes otat toisen palan. Ja kolmannen. Ennen kuin huomaatkaan, olet urostelemassa kämppiksesi kanssa yli kahden kilon sisäpaistin kimpussa ja väsäämässä kotitekoista marinadia. Kaupan pakkaukset ovat nössöille, nyt on aika teollistaa tämäkin homma.

Amatöörien puuhastelua

Jerky on ehkä pelkkää marinoitua ja kuivattua lihaa, mutta voi luoja se on hyvää. Se käy kaikenlaiseen naposteluun ja itse huomasin sen erityisen hyödylliseksi tuhottoman pitkien ATPL-teorioiden aikana. Tuo teoriapyllistys muistuttaa tunnetusti lähinnä ikuista maratonia, joten kaikenmaailman naposteltavat tekevät kyllä kauppansa. Koska jerky on käytännössä pelkkää proteiinia, 5kk teoriajakson jälkeen ei välttämättä tarvitse pistää nilkkoja taskuun ja pyörittää sitä irtokarkkien turvottamaa rasvamahaa ympäri käytäviä.

Mikset koukuttaisi lastasi jerkyyn Big Macin sijaan?

Mutta itse asiaan. Ensin tarvitaan lihaa ja siihen soveltuu parhaiten sisäpaisti. Kallistahan se on, mutta kun muistaa että kaupassa myytävällä jerkyllä on hintaa parhaimmillaan vajaat neljä euroa per pussi (50g), ei sisäpaistiin tuhlattu raha tunnu missään. Saahan sitä valmista tavaraa ainakin KILON. Jos haluaa nähdä pienen ihmisen murtuvan, kannattaa marssia sinne Stockan lihatiskille vähän vajaa yhdeksän ja pyytää lihamestaria leikkaamaan fileet 3-5mm levyisiksi suikaleiksi syiden mukaan. Ei siis syiden poikki kuten sivistyneessä maailmassa on tapana, vaan syiden mukaan.

Jos oma tahi lihamestarin taito ei riitä, kannattaa antaa lihalle nuijaa sen verran, että tuloksena on kohtuullisen ohuita suikaleita. Kotikonstein toimittuna on suositeltavaa että liha makaa pakkasessa muutaman tunnin ennen leikkaamista, jolloin prosessi helpottuu huomattavasti.

Seuraavaksi on vuorossa marinointi, joka on taatusti se helpoin vaihe. Mausteet minigrip-pussiin, lihat perään ja jääkaappiin maustumaan. Sopiva aika lienee 24-36h välissä. Välillä kun vähän kääntelee, niin hyvä tulee.

Fokus on tietenkin itse pussissa

Kun marinadi on imeytynyt luihin ja ytimiin, on aika kuivata lihat. Kiertoilmauuni on oikein hyvä ja tavallinenkin käy, kunhan kampeaa uunin oven hitusen auki kuivauksen ajaksi. Lihat pistetään grillitikkuihin ja asetetaan roikkumaan ritilöiden väliin. Sopiva lämpötila on n.60 astetta ja kuivausaika vaihtelee 8-10h välillä uunista riippuen, joten tämän jälkeen ei tarvitse enää elvistellä minimaalisella hiilijalanjäljellä. Kun jerky on valmista, se taipuu muttei napsahda poikki.

Näky josta tyttöystäväsi pitää taatusti

Valmista tavaraa

Koska sain alkuperäisen idean Pelit-lehdestä, kopioin häikäilemättä siellä esiintyneet marinadi-reseptit tähän.

Jerky Basic:

1dl soijaa
1/2 dl (tai vapaalla kädellä) Worchestershire-kastiketta
1-2 tl nestesavua
1 tl mustapippuria

Nikoyaki-Jerky

1 1/4 dl teriyaki-kastiketta
1 tl valkosipulijauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1-2tl nestesavua
1-2 tl Tabascoa
töräys HP:n BBQ Spicy Saucea
1 rkl siirappia

Petteri Elon Jerky

2 rkl soijakastiketta
2 rkl teriyaki-kastiketta
2 rkl Worchestershire-kastiketta
2-3 valkosipulin kynttä hakattuna pieniksi tai vajaa 1 rkl valkosipulijauhetta
1-2 tl sipulijauhetta
1-2 tl chilijauhetta tai cayennepippuria
2 rkl punaviiniä
mustapippuria
1-2 tl nestesavua
1-2 tl siirappia

BBQ-Marinadi

1/2 dl ketsuppia
2 1/2 dl punaviinietikkaa
1 1/4 dl ruskeaa sokeria
1 rkl Worchestershire-kastiketta
1-2 tl suolaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl sipulijauhetta
1 tl Tabascoa
1 tl mustapippuria
1 tl nestesavua

Aloitimme tosiaan kämppikseni kanssa vaatimattomasti parin kilon kokeiluerästä ja maku napsahti kerralla kohdalleen. Jos on epävarma omista taidoistaan (hah hah), niin kannattaa toki aloittaa hieman pienemmällä erällä. Mutta jostain puolen kilon satsista ei tule tosiaan kuin vihaiseksi. Pari kiloa taas alkaa olla maksimi mitä tavallinen uuni vetää.

Jos jääkaappisi näyttää tältä, tiedät että pärjäät

Lähdenpä tästä tämän urostelun päätteeksi tiskaamaan ja imuroimaan.

"OSB, 1700ft, simulated engine failure"

Koulutus etenee kiitettävää tahtia. Kolmen keikan viime viikko huipentui iltasimuun, jonka ansiosta olin kotona Helsingissä vasta yhden jälkeen yöllä. Unta palloon ja yhdeksältä lauantaivuoroon töihin. Nyt ollaan taas matkalla kohti Poria ja huomisen progress check odottaa. Ei tässä pääse ainakaan laiskistumaan.




Huomisen ohjelmassa on moottorihäiriöillä maustettu lähestymisrusetti, eli lennetään erilaisia lähestymisiä kiitotien kumpaankin päähän ja toinen moottori menee simuloidusti milloin missäkin. Veikkaan että lentopojan perse on hiukan hiessä kun urakka on saatu päätökseen. Oman mausteensa tuo se, että kyseessä on arvosteltava lento. En tiedä olenko satuttanut pääni jossain, mutta jostain käsittämättömästä syystä odotan tuota lentoa.




Tiistaina onkin sitten vuorossa ensimmäinen matkalento oikealla koneella ja lennämme Oulun kautta Rovaniemelle ja takaisin.


Ja se viikko olisikin sitten siinä ja edessä tod.näk puolentoista viikon loma. Tulee kieltämättä hyvään saumaan, eikä tässä ole enää mikään erikoinen hoppukaan, koska ennen kaiken päättävää skill testiä on jäljellä enää neljä keikkaa. Se on vähemmän mitä olen lentänyt viimeisen viikon aikana.


---


Koulukiireiden vuoksi vapaalta ei ole paljoakaan kerrottavaa. Lauantaina tuli pyörähdettyä jo aiemmin mainitussa Nudessa ja se on näköjään aika nuoren porukan suosiossa. Tipun ehkä kohderyhmän ulkopuolelle ja setä-fiiliksiltä ei voinut välttyä, mutta hyvä että paikka on saanut oman jalansijansa yöelämässä.


Treenihommat menee miten menee, mutta tässä ihan hyvää asiaa salilla urosteluun liittyen. Pitänee pistää kokeiluun, kunhan saan rämmittyä tämän nykyisen ohjelman läpi.




Katselin vanhoja blogimerkintöjä ja alkoi naurattaa kun lueskelin mitä tavoitteita olin asetellut vähän joka asian suhteen. Kitara ei kestä edelleenkään käsissä, venyvyyttä löytyy kuin verotoimistosta konsanaan ja brassin suhteenkin mennään mallia "tämä on voimalaji". Ja eihän se ole.


Mutta ehtiihän tässä.