Ajankäytöllisiä haasteita

Ajanhallinta on kiireiselle ihmiselle yhtä mahdotonta, kuin taloudenpitokin. Tili on aina nollilla kuun lopussa vaikka tienaisi 10 000€/kk (mitä en todellakaan tienaa) ja kalenteri pursuaa yli äyräiden, vaikka kuinka yrittää ottaa rennosti.

Kun sain viimeisetkin kouluun liittyvät asiat hoidettua, ajattelin että nyt voi taas hengähtää hetken, mutta niin sitä taas ollaan keskiviikkoillassa ja hylsyt sylissä. Parin päivän sisällä pitäisi vääntää hakemus Finncommille, kirjoittaa bestmanin puhe kaverin häihin, lukea ihan hemmetisti valintakirjoja, KATSOA OLYMPIALÄTKÄÄ, hoitaa miljoona juoksevaa asiaa ja hoitaa työt ja urheilu siinä sivussa. Mutta kuten kapitaaleista voi huomata, prioriteetit ovat sentään kunnossa.

Valintakirjojen osalta täytyy tosiaan todeta että päätin hakea Aalto-ylipiston kauppakorkeakouluun tässä töiden lomassa ja siinä sitä riittääkin hommaa ja epätoivoa. Kun tulee töistä ja urheilemasta, niin 12h touhuamisen jälkeen mieli ei ehkä ole enää virkeimmillään ja vastaanottavaisimmillaan kysyntäkäyrille ja muille käppyröille. Ja koska preppauskurssi on käytännön mahdottomuus, enkä edes harkitse muita opiskelupaikkakuntia kuin Helsinki, haasteista projekti ei jää ainakaan kiinni. Toistaiseksi lukuhommat ovat menneet suomeksi sanottuna päin helvettiä ja jonkinlaisesta hatarasta aikataulusta olen jäljessä parisen viikkoa. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja kesäkuun 15. päivä näkee että kuinka äijän käy.

Kaiken valituksen keskellä täytyy todeta että brassin saralla tapahtuu todellisia edistymisen askeleita. Lajihan on ollut allekirjoittaneella työn alla jo parisen vuotta, mutta vammoista ja muista kiireistä johtuen varsinainen BJJ:n treenaaminen on jäänyt aina ajatuksen asteelle. Eikä kerran viikkoon treenatessa saa aikaan muutenkaan yhtään mitään. Onneksi Michael Langhi, mies joka on voittanut pyjamapainin saralla melkein kaiken mahdollisen, tuli vetämään Helsinkiin kuukauden mittaisen seminaarin. Treenejä on parhaimmillaan pari kertaa päivässä ja itsekin ehdin paikanpäälle sen nelisen kertaa viikossa. Reippaan viikon aikana onkin tullut treenattua enemmän kuin koko edellisvuonna ja liekki lajia kohtaan palaa päivä päivältä isompana. Opetuksen taso on kirjaimellisesti maailman huippua, joten kyllä nyt kelpaa. Samalla se toki tietää sitä, että tatamia antautumisen merkiksi taputtava käsi käy kuin runkkaavalla apinalla, mutta tietääpähän ainakin paikkansa tässä maailmassa.

---------

Lopuksi pieni klassikko JFK:n jaksolta. Ilmailuenglantihan on tunnetusti välillä hieman vaikeaselkoista vahvojen aksenttien vuoksi ja itse kielitaitokin on varsin vaihtelevalla tasolla. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää..

Adios

MCC-lennot lusittiin Porissa ja samalla jätettiin vihoviimeiset jäähyväiset koululle. Tästä eteenpäin siellä käydään vain uusimassa mittaripahveja vuoden välein ja opistollakin liikutaan rajoitetuin kulkuoikeuksin.

Etukäteistiedon mukaan MCC-viikko on suht. rauhallista chillailua ja lennot rentoja. Kunhan vähän opetellaan proseduureja  ja lennellään kahdestaan. Leppoista hommaa.

Noh, kun nappasin expanded checklistin käteen edellisenä sunnuntaina ja aloin katselemaan että mitäs kaikkea toiminnassa muuttuukaan, totesin sen koskevan lähes kaikkea. 3kk totaalinen tauko lentämisestä ja erityisesti kingistä teki tehtävänsä ja koneen järjestelmiä sai miettiä kerran jos toisenkin. Uskomatonta miten tehokkaasti ihmismieli pyyhkii muististaan kaiken mitä ei jokapäiväisessä elämässään tarvitse. Mutta onneksi kaikki palautui muistiin pienen kertauksen jälkeen.

Suurin opettelu ei kuitenkaan ollut itse koneessa, vaan kahden ohjaajan menetelmien mukaan toimimisessa. Kun koko lyhyen lentouran on tottunut tekemään kaiken itse päätöksistä itse lentämiseen, on toisen mukaan ottaminen yllättävän vaikeaa. Normaalissa rauhallisessa toiminnassa kaikki meni toki ok alusta lähtien, mutta heti kun alkoi olla kiire opettajan heittämän löylyn vuoksi, alkoi tehdä mieli "oikoa" ja sohlata enemmän tai vähemmän yksinään. Mutta kun yhteinen sävel alkoi löytyä, tajusi myös sen kuinka helppoa kahdestaan lentäminen on. Se toisella penkillä istuva pilotti ei olekaan välttämätön paha, vaan ehdoton voimavara ja hyvästä ohjaamoyhteistyöstä sanotaankin että yhtälönä se on 1+1=3. Toisaalta, huonosti toimiva yhteistyö ei tuota summaksi edes yhtä, joten kyse ei ole mistään kuriositeetista.

Kuten olen sanonut aiemminkin, tämän alan koulutuksessa saa tottua siihen, että sinut riisutaan alasti ja eteen isketään kokovartalopeili. Jos homma toimii, voi peilailla itseään ylpeänä ja jos ei, niin sitten osoitetaan virheet (ja nauretaan) ja korjataan tilanne. Defensseillä ja kieltämisellä ei saavuta mitään, vaan palaute on syytä ottaa vastaan kuunnellen ja jopa ymmärtää kuulemansa. Tämä myös mikäli kaikki sujuu hyvin, koska aina on varaa parantaa, eikä ns. täydellistä suoritusta ole olemassakaan.

Kokonaisuutena viikko oli varmaankin opettavaisimpia ajanjaksoja koko koulutuksen aikana ja touhu oli lähempänä "oikeaa työtä" kuin koskaan aikaisemmin. Opettajien pätevyys vaikutti jälleen kerran ja sitä muisti taas kuinka hienoa olisi saada lentää työkseen. Muutenkin viikko meni putkeen ja paluu arkeen oli kohtuullisen vaikea. Maanantaina sai kaivaa töissä motivaatiota ihan tosissaan, kun mielessä pyöri että mikä voisi olla vaihtoehtona.

----

iPhonen suhteen veikkailin uutta softaa ja puhuin huhutusta OS 4.0:sta. Noh, eihän sitä julkaistu, vaan uutta käyttöjärjestelmää saanee odottaa kevääseen ja uuden mallin julkaisuun. Toivottavasti tulee aiemmin koska moniajo olisi ihan näppärä. En tosin tarvitse sitä niin paljoa, että jaksaisin alkaa breikkailemaan luuria uudestaan. Olkoon näin.

Näin alkuun tunnustettakoon että syön Obama-manian siimoineen ja niinpä latasin storesta valkoisen talon oman aplikaation. Kyllä, tiedän että se on säälittävää ja nörttiä. Mutta en edelleenkään kuulu edes NRA:n kotimaiseen jaostoon, saati kääriydy sikiöasentoon tähtilipun lämmittämänä. Motivaationa oli ottaa selvää tuosta kehutusta sisällöstä mitä WhiteHouse.gov on saanut aikaan ja katsella Obaman puheita silloin tällöin. Sen hän nimittäin osaa, eikä taannoiset viittaukset Kennedyyn ole kaukaa haettuja. Esimerkkinä vaikkapa State of the Union Address..



Itse sovellus on kyllä esimerkkillisesti tuotettu ja päivittäistä sisältöä tulee enemmän kuin jaksaa katsoa. Videoita ja puheita tulee jatkuvana feedinä ja wlan-yhteyden kautta kuvanlaatu ja toimivuus on upeaa. Videot lähtevät käyntiin heti ja resoluutio on sitä samaa mihin näyttö pystyy. Tuossa on todellinen vertauskohta kelle tahansa sisällöntuottajalle ja on hatunnoston arvoinen suoritus, että noinkin jäykkä ja vanhoillinen instituutio on tämän takana.

Ei sillä että tuota jaksaisi jatkuvasti katsoa, mutta moni muu taho saisi ottaa esimerkistä vaarin.