Cosgrove ja itkevä mies

Kaikkea sitä keksitään. Cosgroven kompleksi on oikein tehtynä varsinainen masokistin märkä päiväuni. Ideana on siis ladata levytankoon x määrä malmia ja nostaa tanko maasta ylös. Kun tangon kanssa on tullut heiluttua ja kiroiltua kuusi toistoa maastavetoa, kulmasoutua, rinnallevetoa, etukyykkyä, pystypunnerusta, takakyykkyä ja hyvää huomenta, on aika laskea tanko alas. Puolitoista minuuttia happea ja sama homma uudestaan viidellä toistolla. Jatketaan ykköseen asti ja kiihdytetään tahtia sitä mukaa kun meno helpottuu.

Painoahan tuossa ei kannata käyttää paljoa ja hyvä nyrkkisääntö on luonnollisesti heikoimman liikkeen maksimi. Kolme ensimmäistä sarjaa ovat ne vaikeimmat, joten jos itsestään haluaa pusertaa kaiken irti, niin tangon on oikeasti heiluttava parasta mahdollista vauhtia koko ajan. Jos sen pään sisäisen itsensä motivoimisen ja vastavuoroisesti idiootiksi haukkumisen saisi nähdä kirjoitettuna tekstinä, se olisi taatusti huvittavaa luettavaa.

Ja jos oikein haluaa itseään rankaista, niin ainahan voi tinkiä palautuksista ja tehdä vaikka kolme Cosgrovea putkeen. Suosittelen lämpimästi, olin saada lounaat syliin.

Täältä lisää

Koulun saralla meininki on ollut lähinnä kivien näpläämistä. Ei siis sillä että lentämisessä olisi jotain vikaa, vaan sitä ei vain ole ollut. Alussa lensin erään kurssikaverin kanssa reipasta tahtia jotta toinen King Air saatiin hyötykäyttöön, mutta nyt on ollut aika tasailla tahtia muun kurssin kanssa. Niinpä viime viikko oli kokonaan lomaa ja tällä viikolla piipahdin Porissa lentämässä vain yhden progress checkin. Ja koska viimeinen checkki meni vähän miten meni, oli mukava palata taas voittojen tielle ja hoitaa homma kotiin hyvällä menestyksellä. Ensi viikolla lennetäänkin vaihteeksi kohtuullisen paljon, joten koulutus ottaa taas harppauksen eteenpäin. Tuntuu hassulta ajatella että ennen tarkkaria on enää 9 suoritusta jäljellä, vaikka kingiin tutustuttiin vasta äskettäin.

Kävimme tiistaina myös tutustumassa aluelennonjohtoon ja Satakunnan lennostoon. F-18 näyttää läheltä hyvältä, eikä sen moottoreiden tehoon kyllästy koskaan. Jos moottoripyöristä sanotaan että sen tuntee palleissa asti, niin samaa voi todellakin sanoa tuosta. Harmi vaan, että en ole päässyt (ja tuskin koskaan pääsenkään) tutustumaan voimavarantoihin muuten kuin kateellisena kentän laidalta.

Korporaation podcastit ovat taas aiheuttaneet noloja tilanteita ihan riittämiin. Alan tulla sinuiksi jo niiden huvittuneiden katseiden kanssa, kun hihitän yksikseni bussissa kuin pikkupoika, mutta treeneistä juokseminen ja korporaation kuunteleminen oli varmaan vähän liikaa. Voin vaan kuvitella miltä se on näyttänyt kun kaljupäinen mies juoksee ilta kymmenen jälkeen trendi-spandexit päällä ja reppu selässä ja nauraa hekottelee itsekseen. Ei se urheilu nyt kuitenkaan niin hauskaa ole.

Ja tosiaan jos Korporaatio tahi podcastit eivät ole tuttuja, niin kyseessähän on tietenkin tämän hetken ehdottomasti paras aamushow ja sen parhaat palat saa ladattua podcasteina joka päivä. Jos omistaa iPhonen, niin podcastit synkkautuvat kätevästi puhelimeen aina kun se on latauksessa (ja siis koneessa kiinni).