Eli lontooksi Multi Crew Co-Operation Course. Ensin lenneltiin yksin hiki hatussa ja nyt opetellaan lentämään kaksin. Niinpä nyt ollaan taas Porissa ja tällä kertaa teorioiden merkeissä. Käytännössä koulu on kuitenkin jo ohi, koska tarkkarista napsahti hyväksytty ja koulun velvoitteet on täytetty. Kokeitakaan ei tämän viikon epistolasta ole, joten seuraavat neljä päivää menevät varsin mielenkiintoisten luentojen, saunomisen, juhlimisen ja urheilun merkeissä. Perjantaina on vuorossa viralliset juhlat ja sitten takaisin Helsinkiin. MCC-kurssiin liittyvät simut on vasta ensi vuoden puolella ja sitten tuleekin todennäköisesti piiiiiiitkä breikki liikennelentämiseen liittyvissä asioissa. Paperit lähtee toki jokaiseen firmaan, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei kannata odottaa liikoja.
Todennäköisesti pörräilen Cessnalla Malmin ympäristössä seuraavat vuoden pari. Mutta hauskaa se on sekin.
Viimeiset pari viikkoa olen elellyt ns. vapaaherrana ollut lähinnä töissä. Vapaapäiviäkin on ollut vaikka muille jakaa ja parin vuoden härdellin jälkeen täydellinen löhöily on aika hämmentävää. Niinpä täydellisenä vastapainona päätin etten tee yhtään mitään ylimääräistä. Enkä ole tehnyt.
Niinpä blogiinkaan ei ole paljoa kirjoitettavaa. Mutta katsokaas tämä video:
Kuitataan kouluhommat ensin lyhyesti. On käyty Jönköpingissä, sakkailtu, lähestytty, leikitty moottorihäiriöiden kanssa ja reissattu Porin ja Helsingin väliä ihan kiitettävästi. Lentotahti on ollut kutakuinkin lento per viikko, joten ihan hirveää hoppua koulu ei ole aiheuttanut. Ja hienoa on ollut, vaikka mukaan mahtuikin yksi vähän vähemmän putkeen mennyt lento. Koulun vähäisyyttä olen pyrkinyt kompensoimaan täydellä työnteolla ja ns. siviilielämä alkaa olla jo hyvin pohjustettu. Ja on syytäkin, koska koulusta ei ole jäljellä enää kuin varsinainen tarkastuslento. Ensi viikon jälkeen velvollisuudet on hoidettu ja 4.12 vedetään ykköset päälle ja taputellaan toisiamme selkään hyvin tehdystä työstä. Kylläpä 2,5 vuotta hujahti ohi nopeasti.
Päivittelen ehkä muutaman videon lennoista, kunhan ehdin koskea tietokoneeseen muussakin kuin työntekomielessä.
Lukaisin tuossa läpi toistamiseen Sir Ranulph Fiennesin (Sir Ranulph Twisleton-Wykeham-Fiennes, 3rd Baronet) elämäkerran. Jos et tiedä kuka hän on, niin kyseessä on brittiläinen herrasmies, joka on ehtinyt toimimaan erikoisjoukoissa (SAS) ja seikkailemaan ympäri maailmaa sen verran lahjakkaasti, että noita tarinoita lukiessa ei voi kuin pyöritellä päätään ja ihmetellä.
Special Air Servicestä tuli kenkää kun Sir Fiennes räjäytti 20th Century Foxin kuvauksia varten rakentaman padon, joka uhkasi jotain paikallista kylää. Sen jälkeen tuo peloton ja lievästi sanottuna tyhmänrohkea mies on mm. löytänut Ubarin kadonneen kaupungin (siihen meni vain 26 vuotta), kiertänyt maapallon pohjois-eteläsuunnassa, kiivennyt Eigerin pohjoisseinän ja käynyt (tietenkin) katselemassa maisemia Everestin huipulla. Kiipeilyhommat mies alotti vasta sydänvikaisena ja Everestillä piipahdettiin kun mittarissa oli jo 65-vuotta.
Sanoinko jo, että sydämen ohitusleikkaustaan hän juhlisti juoksemalla seitsemän maratonia, seitsemässä päivässä, seitsemällä eri mantereella? Luonnollisesti 4kk leikkauksen jälkeen, kuinkas muutenkaan.
Tämä Top Gearin haastattelu kertoo kaiken oleellisen:
Mad, Bad & Dangerous to Know on siis varsin viihdyttävää luettavaa ja mikäli aihepiiri kiinnostaa edes etäisesti, kannattaa sijoittaa pari kymppiä ja tilata kovakantinen kotiin. Täydet viisi tähteä.
Apple ja eräs toinen kiinalaisen lapsityöläisen märkä uni, löivät taannoin hynttyyt yhteen ja syntyi Nike+. Ideana oli, että musiikkisoittimesta saatiin popituksen ohella irti myös väliaikatietoja ja muuta mukavaa. GPS-vastaanotinta tuossa ei ollut, vaan matka mitattiin jonkinlaisen askelmittarin perusteella ja tarkkuus oli arvattavan heikko.
Koska iPhonesta löytyy GPS ja hyvä tuki Google Mapsille, oli aika luonnollista että joku jatkoi tuota ideaa vähän pidemmälle. Runkeeper Pro on verrattain kallis (7,99€) sovellus, mutta mikäli tuntee olevansa kohderyhmää, niin toki hintansa väärti.
RK Pro seuraa paikannuksen avulla reittiä ja kertoo väliaikatiedot 5min välein kuljetun matkan ja vauhdin osalta. Tavoitteet voi asettaa joko matkan tai ajan perusteella ja naisääni kertoo tiukkaa faktaa sen mukaisesti. Myös omien intervallien sun muiden viritysten tekeminen on varsin helppoa ja ne voi tallentaa ohjelman muistiin tulevaisuuden varalle. Juoksun jälkeen omat edesottamukset voi lähettää kätevästi RunKeeperin nettisivuille, jonne ne tallentuvat omaan profiiliin. Sivuilla hifistit voivat analysoida eri etappien väliaikoja, kuljettua matkaa ja jopa korkeuseroja.
Juoksin parina iltana kevyet testilenkit ja ohjelma tuntui toimivan hyvin, vaikka gps-signaali näyttikin välillä "poor". Kännyköiden gepsithän tunnetusti pätkivät välillä, mutta se ei juurikaan vaikuta lopputulokseen, oli kyse sitten navigoinnista tai träkkäämisestä.
Moni kysyy aiheellisesti, että onko tuossa nyt sitten hevonkaan järkeä, että niinkin suoraviivaisesta asiasta kuin juoksemista tehdään välinekikkailua. No eihän siinä oikeastaan ole, mutta kun touhu on itsessäänkin niin yksinkertaisen ihmisen hommaa, niin pakkohan sitä on MTV-sukupolven yrittää viihdyttää itseään jotenkin. Ja kaltaiselleni pumpulissa kasvaneelle city-sissille tuo on muutenkin kätevä, koska en tykkää juoksennella samaa ympyrää päivästä toiseen, vaan nyt voin sompailla ympäri kaupunkia ja tietää silti tilanteen.
Jos tuolle tielle lähtee, niin puhelimen suojaaminen ja kantaminen on tietysti oma lukunsa..
Belkinin Sport Armband on aluksi hieman kyseenalaiselta vaikuttava viritys, koska iPhone on kuitenkin kookkaan puoleinen kapistus, eikä sen hirttäminen käteen tunnu kovinkaan hyvältä idealta. Itselläni on vastaavanlainen remmi iPod nanoa varten, joten kokoero arvelutti isosti. Mutta yllättävän hyvin iPhone tulee mukana allien ohella, enkä huomannut sen häiritsevän yhtään, ainakaan noin lyhyillä lenkeillä.
Näytön suojauskin on hyvä ja puhelinta pystyy käyttämään paksun muovin läpi. Ainoastaan kotelon yläosa on avoin, joka sekin olisi voinut olla puolestani suljettu mahdollisen vesisateen vuoksi. Mutta eipä siellä toisaalta ole paljoa liittimiä mistä vesi pääsisi helposti laitteen sisään. Ja jos pääsee, niin tapellaan sitten Applen takuupolitiikan kanssa ja ratsastetaan virallisesti tuettujen tuotteiden käytöllä.
Jos iPhoneen liittyvä shoppailumania ei edellisestä helpota, niin hanki ihmeessä Applen In-Ear kuulokkeet. Mr. Jobs kätyreineen keksi kuningasidean, että jos puhelimen musiikkipuolta ei voisi käyttää kätevästi kuin yhdellä HF-kuulokkeella, kaikki halukkaat joutuisivat heittämään vanhat Sennheiserinsä mäkeen ja ostamaan uudet. Kumma homma että Apple teki viime kvartaalilla aivan jäätävän tuloksen. Samaa logiikkaa nimittäin sovelletaan vähän kaikkeen.
Mutta mikäs siinä, koska niin sitä itsekin kusetuksesta tietoisena marssin päättäväisesti kassalle. Itse kuulokkeet ovat kyllä ehdottoman hyvät, ja erinomaisen äänenlaadun lisäksi puheluiden- ja musiikin hallinta on tehty helpoksi. Johdossa roikkuvassa ohuessa pötkylässä on äänenvoimakkuuden säätimen lisäksi monitoiminäppäin. Kun sitä painaa kerran, biisin toisto menee pauselle ja kahdesta painalluksesta vaihtuu kappale. Myös puheluihin vastaaminen onnistuu samaan tapaan, joten ulkona liikkuessa puhelinta ei tarvitse ottaa taskusta. Puheluiden saapuessa musiikki vaimenee ja puhelun loputtua toisto jatkuu samasta kohdasta. Varsin kätevää.
Loppuun vielä pieni vinkki puhelintaan vaihtavalle, oli kyse sitten iPhonesta, Nokiasta tai SonyEricssonista. Jos ei käytä Outlookia tai muuta vastaavaa, kontaktien siirto on aina oma riesansa. ZYB on kuulemma kätevä ratkaisu tuohon ongelmaan. Sivulle rekisteröinnin jälkeen puhelimeen saa tilattua pienen softan, joka kerää yhteystiedot talteen ja siirtää ne nettisivuilla omaan profiiliin. Sieltä ne voi sitten ladata uuteen luuriin samalla periaatteella ja tuettuja merkkejä on tosiaan useita. Kuulostaa hiukan hämärältä, mutta toimii kuulemma kuin junan vessa. Joku oma yhteisöviritelmäkin tuossa on, mutta siitä ei liene kannata innostua.
