Herra Sariola

Mies, akustinen kitara  ja omaperäinen soittotyyli "slam". Voin kertoa että toimii ja isosti. Petteri Sariola on kitaravirtuoosi, joka osaa näemmä myös laulaa ja tehdä biisejä. Viime perjantaina oli hänen toisen levynsä julkaisukeikka Korjaamolla ja onnekseni olin paikalla.

Ilta meinasi alkaa äärimmäisellä ketutuksella, koska jätin laiskuuttani ostamatta ennakkoliput ja paikan päällä viehättävä lipunmyyjä sanoi että paikka on loppuunmyyty. Olin vieläkin tatti otsassa Musen keikan missaamisesta (On/off kikkailua lentojen ja niiden peruuntumisten takia) ja nyt homma meinasi mennä kiville ihan omaa tyhmyyttäni. Onneksi saimme vedeltyä oikeista naruista ja hetkeä myöhemmin olimme sisällä.

Akustinen kitara on Sariolalle selkeä käden jatke ja taidoista soittaminen ei jää kiinni. Tyyliä on vaikea kuvailla, joten tässä pieni näyte kolmen vuoden takaa.

Sariolan ohella esiintymässä olivat myös beatboxaaja Felix Zenger, Don Johnson Big Bandin solisti Tommy Lindgren, sekä itselleni ennestään tuntematon Heini Ikonen. Ja oli kyllä sen verran railakkaat rallit, että täyteen buukattu sali oli paikoitellen täysin pähkinöinä. Itselleni parasta antia olivat hetket, jolloin Sariola viihtyi kaksin kitaransa kanssa ja otti yleisönsä. Jossain vaiheessa kitara sai sen verran runtua, että kieli irtisanoi työsopimuksensa, mutta sehän ei luonnollisesti menoa hidastanut. Sariola veti biisin loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut ja välissä otti yleisön mukaan laulamaan ja vaihtoi kielen muina miehinä. Helvetin tyylikästä.

Sariolan lavaesiintyminen on uskomattoman energistä ja välillä sitä ihmettelee että kuinka hitossa mies osuu enää  kieliin, saati pystyy laulamaan sen kaiken hyppimisen ohella. Mutta hyvä näin, koska paremmin yleisöään ei voi enää ottaa. Toki yleisön kanssa välittömässä läheisyydessä olemisessa ja samalle tasolle alistumisessa on omat ongelmansa ja keikat menevät helposti yhdessä chillailuun, eikä se toimi isommilla lavoilla. Stara on aina stara.

Pelkkä kitaralla kikkailu ei tietenkään riitä itsestään, mikäli haluaa breikata jossain vaiheessa. Biisien tekeminen ei tosiaan tunnu olevan Petterille minkäänlainen ongelma, vaan tähän mennessä julkaistut "Silence!" ja "Phases" ovat varsin hyviä levyjä ensimmäisiksi tuotoksiksi (huom. Spotifyn linkit levyihin). Jos jostain pitäisi napista, niin jossakin biiseissä mennään vähän liikaa johonkin Boyzonen tyyliseen poppailuun (ei, en ole kuunnellut ko. poikabändiä, mutta tajuatte varmaaan pointin). Muu biiseissä on vaan niin jäätävän hyvällä tasolla, että tuon suhteen olisi syytä mennä vähän eteenpäin. Enkä epäile hetkeäkään etteikö näin kävisi..

Vaikka vielä touhussa onkin tiettyjä raakoja kulmia, niin Sariolassa on sellainen potentiaali että oksat pois. Ja sen hän tulee taatusti myös lunastamaan. Ensi kesän festareita odotellessa..