Good times

Lisää tällaisia kouluviikkoja. Maanantaina ja tiistaina lento ja loppuviikko vapaata. Ei sillä että työtä riitti tuossakin, varsinkin kun viikon ensimmäinen pyllistys oli se progress check ja vieläpä rusetti. Mutta lentäminen on hauskaa, joten ei tuota voi oikein opiskeluna pitää.

Ohjelmassa oli VOR- ja NDB-lähestymisiä kiitotien kumpaankin päähän ja moottorihäiriöt tulivat alkunousussa ja toinen ylösvedon jälkeen. Kumpikin on tilanteena hiukan kinkkinen, koska nopeutta ei ole paljoa ja tehoa on taas senkin edestä. Käytännössä hidas nopeus ja toisen moottorin aiheuttama vääntömomentti aiheuttaa sen, että kone pyrkii kääntymään sammuneen motin puolelle, ellei ohjainpoikkeutukset ole riittäviä ja nopeutta saada lisättyä nopeasti.

 Harjoituksessa moottorihäiriöt tehtiin simuloituna, eli opettaja veti tehot pois toisesta moottorista, eikä suinkaan sammuttanut sitä oikeasti. Tässä yksi moottorihäiriö kännykällä kuvattuna.



Kyllähän tuollakin keikalla sai aika rapsakan hien pintaan, koska onnistuimme manaamaan aika reippaat tuulet Porin tienoille. Tuuli vaikuttaa ihan kaikkeen aina ohjaussuunnista tehoarvoihin, eikä konetta voi lentää ns. hanskalla mikäli haluaa päästä edes jonkinlaiseen lopputulokseen, vaan ajatuksen pitää olla mukana. Ja koska rusetissa on jo oletuksena kiire ja kapasiteetti alkaa loppua briiffausten ja pähkäilyjen lomassa, pilotille alkaa tulla hiki. Mutta kaipa sekin on jollain tapaa tämän homman suola.

Se mikä tekee vaikutuksen kerta toisensa jälkeen, on lentokoulutuksen rehellisyys. Olen saanut lentää koko kingivaiheen hyvien opettajien kanssa (toivottavasti eivät lue tätä, niin en syyllisty nuoleskeluun) ja jokaisella lennolla oppii pirusti uusia asioita. Välillä isompia kokonaisuuksia ja välillä pieniä yksityiskohtia. Olkoon lento kuinka haastava tahansa, niin mentaliteetti ei ole se että "katsotaan onko pojasta mihinkään", vaan jokaiselle virheelle tai toimenpiteelle etsitään aina järkiperäinen syy. Loppubriiffissä lento analysoidaan ja kaikki yksityiskohdat käydään läpi. Kyky vastaanottaa palautetta kasvaa taatusti, eikä negatiivistakaan palautetta ota itseensä, vaan hyvänä pointtina ja korjattavana asiana seuraavaa keikkaa ajatellen.

Eikä tuo asenne katoa näin koulutuksen loppuvaiheillakaan, vaikka vähitellen alkaakin olla se olo, että homma on hanskassa. Itsevarmuus on lentäjälle välttämätön ominaisuus, eikä anteeksi pyytelemällä saada aikaan yhtään mitään. Mutta jos lennolle lähtiessä on takki pahasti auki, niin on aivan varma, että sen jälkeen saa kyllä keräillä itseään nöyrästi lattialta.

Tiistaina oli tarkoitus lentää ensimmäinen kingin matkalento Oulun kautta Rovaniemelle ja takaisin. Sää oli vuodenaikaan nähden täydellinen ja kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes EHSI sanoi yhteistyönsä irti juuri ennen kuin olin suunnitellut aloittavani liu´un kohti Oulua. Tarkistimme asian nopeasti minimum equipment lististä ja päätimme palata takaisin Poriin. Laitevika ei vaarantanut lentoturvallisuutta mitenkään, mutta kapteenin puolen EHSI ei saa olla pimeänä lentoonlähdöissä. Niinpä vika olisi maadoittanut koneen Ouluun, kunnes paikalle olisi lennätetty mekaanikko varaosineen. Halvempi ja helpompi näin.

Mutta koska en maksa varaosia omasta pussistani, pieni laitevika oli ihan tervetullut koulutusmielessä ja muutenkin lento oli upeine säineen suoraan sanottuna pirun hauska. Ja koska lento jäi kesken, "joudun" lentämään koko setin uudestaan. Sehän ei kyllä haittaa pätkääkään ;)

Tässä vähän liikkuvaa kuvaa tiistailta.