Matalalentoa: February 2011

Kun suuruudenhulluus iskee, niin sitten se iskee.

Ikuisen optimistin mielestä kesä on jo ovella, joten lomasuunnitelmia on alettava vääntämään. Muutaman herrasmiehen lomasuunnitelmien yhteensovittaminen on aina oma rastinsa ja käytännön syistä tulen viettämään lomani parissa pätkässä. Alunperin oli tarkoitus lähteä reippaaksi kuukaudeksi Amerikan mantereelle, mutta nyt on keksittävä jotain muuta. Ja sehän ei ole koskaan ongelma.

Koska eräs tuttava on saanut herätettyä jo pitkään pinnan alla kuplineen ajatuksen surffaamisesta, on liene korkea aika toteuttaa se. Olkoon siis toinen reissuista jotain siihen liittyvää. Kaksi ja puoli viikkoa jossain chillailemassa ja vedessä aamusta iltaan. Samaan syssyyn muutama mielenkiintoinen spotti ja mielellään jotain älyttömän siistiä tekemistä.

Mutta missä? Bali, Uusi-Seelanti, Australia, Costa Rica, Hawaii? Siinäpä vasta kysymys. Täytyy vielä konsultoida, mutta hauskaa siitä tulee, se on varma.

Ja sehän tietenkin näyttää tältä ensimmäisestä päivästä lähtien..

------------------

Koska toiseenkin matkaan halutaan jonkinlaista sporttia mukaan, syntyi seuraavanlainen ajatus:

Ensin lento fillarin kanssa Nykiin, ultimaattista fiilistelyä pyörän selässä ja pyörimistä suurkaupungin sykkeessä. Sitten All-American Amtrak alle ja Ihmettelemään Washingtonia. Paluumatkalla good times Philadelphiassa ja JFK:ltä suunta kohti Reykjavikia. Islannista finanssikriisiä pakoon Lontooseen, josta road tripinä Islayn saarelle ihastelemaan Skotlantia ja nauttimaan maailman parhaista viskeistä suoraan alkulähteestä. Sitten kotiin murjottamaan ja tuijottamaan päätettä toimiston kuutioon.

Manhattan on taatusti jokaisen fillarinarkkarin unelma ja yhdistelmä Central Parkia ja asfalttiviidakkoa on jotain mitä ei koe missään muualla. Pyörällä pääsee nopeasti paikasta toiseen (..hengestään) ja vajaassa viikossa ehtii näkemään ja kokemaan hieman pintaa syvemmältä.

Junatrippi Washingtoniin voisi olla mukava lisä reissuun. Rehellisesti sanottuna itse kaupungissa ei ole sinänsä mitään nähtävää National Mallin ja National Air and Space Museumin lisäksi, mutta toisaalta Nykistä ajaa tuonne junalla neljässä tunnissa ja hintakin on päätä huimaavat 49 taalaa. Paluumatkalla voisi käydä juomassa keskarin Rocky-portailla ja tutustumassa muutenkin Philadelphiaan. Kyllä tuossa pari päivää viettää ihan mielellään.

Kun US of A jätetään taakse, on näppärä piipahtaa Islannissa. Se on sijaintinsa puolesta sikäli hyvä kohde, ettei se tuo reissubudjettiin käytännössä mitään lisää. Uskoisin että tuollakaan pyöräily ei ole niitä pienen ihmisen elämän huonoimpia kokemuksia..

Seuraavaksi etupyörä osoittanee kohti Lontoota, jossa - tarpeetonta liene sanoa - pyöräillään ja paljon. Lontoossa puuhastellessa menee luonnollisesti jonkin aikaa, kunnes vuokra-auton nokka osoittaisi kohti Skotlantia ja erityisesti Islayn saarta.

Islay on tunnettu viskeistään, eikä tuo maine ole aiheeton. Saaren luonto on aivan uskomattoman kaunis (kannattaa tarkastaa tämä) ja tislaamoja kiertäessä saattaa vierähtää päivä jos toinenkin. Pitänee tarkastaa että mitä paikallinen lainsäädäntö sanoo viskilasin jälkeen pyöräilystä, mutta eiköhän munamankelilla tule otettua pari fiilistelykeikkaa sielläkin.

2,5 viikkoa saattaa tuntua tuollaiselle reissulle vähältä, mutta sitä se ei välttämättä ole. Jos lätäkön takana peuhaa viikon verran, Islannissa 2-3 päivää ja viimeinen viikko imperiaalien vieraana, kiirettä ei tule ja hommasta saa jopa nauttia. Se, mihin suunnitelmat loppuviimein päätyvät, on toki luonnollisesti vielä täysin auki, mutta eiköhän se tästä kunhan reissukokoonpano alkaa täydentyä.

Ainoa ongelma tässä on se, että kesä ei oikeasti ole vielä täällä ja aika kulkee tooooodella hitaasti.