Tämän kampanjan ideoimiseen on mennyt noin kolme minuuttia.
- "Mitäs jos laitettaisiin kuumia mimmejä surffaamaan siisteillä mestoilla?"
- "Joo"
Ja kyllä toimii.
7/31/11
7/19/11
Seminyak ja Singapore
Indonesian reissun viimeinen postaus jäi vähän myöhäiseksi, mutta tulkoon tässä..
Tulambenin ja Kutan kontrasti oli sen verran reipas ja lonkalta ottamamamme todella halpa hotelli oli kylmine suihkuinen sen verran epämiellyttävä yhdistelmä, että päätimme hilpaista Seminyakin rauhallisemmalle puolelle. Tutun vinkistä viisastuneena otimme majoituksen Balin viimeiselle osuudelle Pondok Sarasta, jonka Bungalow oli enemmmän kuin hyvä. Pari makuuhuonetta, todella iso ja avonainen olohuone, sekä hyväkuntoinen ja siisti suihku. Ja ensimmäistä kertaa reissulla myös safkat olivat sitä kokoluokkaa kun pitääkin, eikä proteiinista ollut pula. Tästä suuri kiitos toiselle Mikko Oskarille, joka piti kokkailemillaan aamupaloilla huolen siitä, että päivä todellakin lähtee käyntiin.
Balin viimeiset päivät oli tarkoitus surffata sen minkä ehtii, mutta se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Voin kertoa että vatsataudissa melominen ei ole niitä ihmisen hienoimpia hetkiä, eikä varsinkaan isojen vaahtojen välissä laatoittaminen. Mutta vaikka kunto oli mitä oli ja taidot myös, niin surffaaminen oli taas sen verran siistiä, että odotin seuraavia päiviä innolla. Mutta kuinka ollakaan, sain vatsataudin seuraajaksi uskomattoman nopeasti nousseen flunssan ja sitä kyyditettiin aika rapsakalla kuumeella. Balin viimeiset pari päivää menivät siis sängyn pohjalla maatessa, mutta tulipahan ainakin levättyä.
Lähtöpäivänä kävimme vielä ihmettelemässä kilpikonnia Turtle Islandin kilpparireservaatissa. Paikka ei ollut sinällään mikään erityisen ikimuistoinen kokemus, mutta eipä tuota turisteja varten ole rakennettukaan. Oli kuitenkin kiva päästä tekemään vähän lähempää tuttavuutta noihinkin veijareihin.
---------
Singaporen osuus alkoi mielenkiintoisesti. Varasin netistä majoituksen "aivan sama, kunhan on halpa" -periaatteella ja kun sanoimme taksikuskille hotellin nimen ja osoitteen, tämä antoi heti arvokkaan vinkin "Sounds good guys! Just take your hotel room full of girls and have fun!". Hetken ammattimiehen neuvo ihmetytti, mutta saavuttuamme hotellille homman nimi alkoi hahmottua. Olimme Singaporen punaisten lyhtyen alueella ja hotellimme lisäksi lähiympäristössä oli useampi sata bordellia.
Punaisita lyhdyistä huolimatta Singapore vaikutti hyvin kotoisalta ja edes jonkinlainen järjestys tuntui hyvältä ajatukselta. Siinä missä Indonesiassa millään ei ole mitään väliä ja kaikki tehdään vähän miten sattuu, Singaporessa mennään spektrin toiseen äärilaitaan. Mm. huumeiden salakuljetuksesta pääsee väärälle puolelle teloitusrivistöä, julkisissa syömisestä rapsahtaa 500 taalan sakko ja roskaamisen hintalapussakin taisi olla tonni. Purukumia ei myydä ja maahantuontikin on sallittua vain "omaan käyttöön".
Koska Singaporeen oli käytettävsissä vain pari päivää, vedimme turistilakit päähän ja suuntasimme perinteiseen hop on-hop off -bussiin. Vaikka turistibussi kuulostaakin äkkiseltään aika väsyneeltä ratkaisulta, sitä se ei toki ole. Nähtävyydet tulee katettua aika nopeasti ja koska bussista voi karata milloin tahansa, usein päätyy paikkoihin joihin ei olisi muuten mennyt.
Ensimmäisenä hyppäsimme pois Chinatownissa ja kaikki vaikutti, noh.. Chinatownilta. Katukauppiaiden ruoka-ainekset olivat kohtuullisen kyseenalaisesta päästä ja elektroniikkaa ja muuta roinaa kaupusteltiin perinteisene turistien kusetushintaan. Esim. eräässä kaupassa minulle tarjottiin HD-videokameraan laajakulmalinssiä ja jo kertaalleen alennettu hinta oli 389 dollaria. Kun kävelin liikkeestä ulos 2min myöhemmin, myyjä huuti vielä perään "fifty dollars!". Katteet kohdallaan.
Chinatownin jälkeen seikkailimme siellä sun täällä ja kävimme mm. valtiollisessa puutarhassa ihmettelemässä luontoa ja toisaalla taas pyörittelimme päätämme maailman kalleimmalle kasinolle (n.4,5Mrd €) ja muille järjettömällä budjetilla rakennetuille ratkaisuille. Siinä missä Suomessa syödään ja katsotaan salkkareita, Singaporessa kansan syvät rivit shoppailevat. Paikan natiiveista asukkaista neljäsosan omaisuus ylittää miljoonan, joten siellä on millä mällätä. Ja sen kyllä huomaa viimeistään Orchard Roadilla, jonka muotikauppojen rinnalla New Yorkin Fift Avenue muistuttaa lähinnä Jyväskylän kävelukatua. Kaikki on taatusti edustettuna ja hintatasokin on kohdallaan, kiitos 7% arvonlisäveron ja muutenkin olemattoman verotuksen.
Seuraavana päivänä ei enää ihmeitä tapahtunut, vaan luovutimme hotellihuoneen ja hilpasimme Sentosalle ottamaan aurinkoa ja chillailemaan. 10€ olut ei ole koskaan maistunut niin hyvältä ja kotimatka alkoi jo siintää silmissä. Reissulla tuli otettua kosketusta surffaamiseen, maastopyöräilyyn ja sukellukseenkin jäi todennäköisesti ikuinen suhde. Lomalta paluukaan ei tuntunut ajatuksena hirveältä, vaan kolmen viikon aktiiviloman jälkeen olo oli levännyt ja olin täynnä energiaa. Töihin oli oikeasti kiva palata.
Paremmin tätä ei olisi voinut viettää.
Tulambenin ja Kutan kontrasti oli sen verran reipas ja lonkalta ottamamamme todella halpa hotelli oli kylmine suihkuinen sen verran epämiellyttävä yhdistelmä, että päätimme hilpaista Seminyakin rauhallisemmalle puolelle. Tutun vinkistä viisastuneena otimme majoituksen Balin viimeiselle osuudelle Pondok Sarasta, jonka Bungalow oli enemmmän kuin hyvä. Pari makuuhuonetta, todella iso ja avonainen olohuone, sekä hyväkuntoinen ja siisti suihku. Ja ensimmäistä kertaa reissulla myös safkat olivat sitä kokoluokkaa kun pitääkin, eikä proteiinista ollut pula. Tästä suuri kiitos toiselle Mikko Oskarille, joka piti kokkailemillaan aamupaloilla huolen siitä, että päivä todellakin lähtee käyntiin.
Balin viimeiset päivät oli tarkoitus surffata sen minkä ehtii, mutta se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Voin kertoa että vatsataudissa melominen ei ole niitä ihmisen hienoimpia hetkiä, eikä varsinkaan isojen vaahtojen välissä laatoittaminen. Mutta vaikka kunto oli mitä oli ja taidot myös, niin surffaaminen oli taas sen verran siistiä, että odotin seuraavia päiviä innolla. Mutta kuinka ollakaan, sain vatsataudin seuraajaksi uskomattoman nopeasti nousseen flunssan ja sitä kyyditettiin aika rapsakalla kuumeella. Balin viimeiset pari päivää menivät siis sängyn pohjalla maatessa, mutta tulipahan ainakin levättyä.
Lähtöpäivänä kävimme vielä ihmettelemässä kilpikonnia Turtle Islandin kilpparireservaatissa. Paikka ei ollut sinällään mikään erityisen ikimuistoinen kokemus, mutta eipä tuota turisteja varten ole rakennettukaan. Oli kuitenkin kiva päästä tekemään vähän lähempää tuttavuutta noihinkin veijareihin.
---------
Singaporen osuus alkoi mielenkiintoisesti. Varasin netistä majoituksen "aivan sama, kunhan on halpa" -periaatteella ja kun sanoimme taksikuskille hotellin nimen ja osoitteen, tämä antoi heti arvokkaan vinkin "Sounds good guys! Just take your hotel room full of girls and have fun!". Hetken ammattimiehen neuvo ihmetytti, mutta saavuttuamme hotellille homman nimi alkoi hahmottua. Olimme Singaporen punaisten lyhtyen alueella ja hotellimme lisäksi lähiympäristössä oli useampi sata bordellia.
Punaisita lyhdyistä huolimatta Singapore vaikutti hyvin kotoisalta ja edes jonkinlainen järjestys tuntui hyvältä ajatukselta. Siinä missä Indonesiassa millään ei ole mitään väliä ja kaikki tehdään vähän miten sattuu, Singaporessa mennään spektrin toiseen äärilaitaan. Mm. huumeiden salakuljetuksesta pääsee väärälle puolelle teloitusrivistöä, julkisissa syömisestä rapsahtaa 500 taalan sakko ja roskaamisen hintalapussakin taisi olla tonni. Purukumia ei myydä ja maahantuontikin on sallittua vain "omaan käyttöön".
Koska Singaporeen oli käytettävsissä vain pari päivää, vedimme turistilakit päähän ja suuntasimme perinteiseen hop on-hop off -bussiin. Vaikka turistibussi kuulostaakin äkkiseltään aika väsyneeltä ratkaisulta, sitä se ei toki ole. Nähtävyydet tulee katettua aika nopeasti ja koska bussista voi karata milloin tahansa, usein päätyy paikkoihin joihin ei olisi muuten mennyt.
Ensimmäisenä hyppäsimme pois Chinatownissa ja kaikki vaikutti, noh.. Chinatownilta. Katukauppiaiden ruoka-ainekset olivat kohtuullisen kyseenalaisesta päästä ja elektroniikkaa ja muuta roinaa kaupusteltiin perinteisene turistien kusetushintaan. Esim. eräässä kaupassa minulle tarjottiin HD-videokameraan laajakulmalinssiä ja jo kertaalleen alennettu hinta oli 389 dollaria. Kun kävelin liikkeestä ulos 2min myöhemmin, myyjä huuti vielä perään "fifty dollars!". Katteet kohdallaan.
Chinatownin jälkeen seikkailimme siellä sun täällä ja kävimme mm. valtiollisessa puutarhassa ihmettelemässä luontoa ja toisaalla taas pyörittelimme päätämme maailman kalleimmalle kasinolle (n.4,5Mrd €) ja muille järjettömällä budjetilla rakennetuille ratkaisuille. Siinä missä Suomessa syödään ja katsotaan salkkareita, Singaporessa kansan syvät rivit shoppailevat. Paikan natiiveista asukkaista neljäsosan omaisuus ylittää miljoonan, joten siellä on millä mällätä. Ja sen kyllä huomaa viimeistään Orchard Roadilla, jonka muotikauppojen rinnalla New Yorkin Fift Avenue muistuttaa lähinnä Jyväskylän kävelukatua. Kaikki on taatusti edustettuna ja hintatasokin on kohdallaan, kiitos 7% arvonlisäveron ja muutenkin olemattoman verotuksen.
Seuraavana päivänä ei enää ihmeitä tapahtunut, vaan luovutimme hotellihuoneen ja hilpasimme Sentosalle ottamaan aurinkoa ja chillailemaan. 10€ olut ei ole koskaan maistunut niin hyvältä ja kotimatka alkoi jo siintää silmissä. Reissulla tuli otettua kosketusta surffaamiseen, maastopyöräilyyn ja sukellukseenkin jäi todennäköisesti ikuinen suhde. Lomalta paluukaan ei tuntunut ajatuksena hirveältä, vaan kolmen viikon aktiiviloman jälkeen olo oli levännyt ja olin täynnä energiaa. Töihin oli oikeasti kiva palata.
Paremmin tätä ei olisi voinut viettää.
7/13/11
Silfra
Näkyvyys yli 100m. Sukeltamista Euraasian ja Amerikan mannerlaattojen välissä.
Haluan tuonne.
P.S. Lentoliput varattu välille Helsinki - Reykjavik - New York - Lontoo - ? - Helsinki.
Haluan tuonne.
P.S. Lentoliput varattu välille Helsinki - Reykjavik - New York - Lontoo - ? - Helsinki.
7/8/11
7/3/11
Adios Tulamben
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tulambenissa tuli vietettyä 8 päivää ja siinä sivussa tuli tutustuttua täysin uuteen lajiin ja saatua ensipuraisu siitä mitä se voi parhaimmillaan olla. Sukeltamisesta taisi jäädä pysyvä harrastus, joskin lähinnä lomareissuilla. Kotimaiset vedet eivät niin hirveästi houkuttele, ainakaan tällä hetkellä.
Viimeisenä iltana Ricardo järjesti ravintolassaan pizza-illan: jokainen sai itse valita täytteet pizzapohjan päälle ja sen jälkeen koko komeuden sai nautiskella suoraan uunista. Oli sanomattakin selvää että kyseessä oli aikamoinen herkku, vaikka pizzan täytteiden kohdalla molemmilla Mikko Oskareilla tulikin aikamoinen ylilyönti. Nuoremmalla yllättäen enemmän.
Kokonaisuutena Tulamben, Dive Center Ocean Sun ja Paradise Bungalows oli sellainen yhdistelmä, ettei siitä keksi kerrassaan mitään valittamista. Tulamben on sopivan idyllinen pikkukylä, jossa on tyylikkäästi vain yksi kauppa ja yksi baari, eikä todellakaan mitään ylimääräistä. Ricardo on saanut palkattua avukseen todella miellyttäviä ihmisiä ja koko reissu oli sellaista hermolepoa, että oksat pois.
Myös käytännön järjestelyt olivat varsin sujuvat ja saimme kaiken samaan laskuun. Tämä sisälsi siis ylettömän mässäilyn ravintoloissa (hotellin ja Ricardon), yöpymiset, sukelluskurssit, päiväreissut, kyyditykset yms. ja loppulasku 8 päivältä oli vain 800€. Kurssien osuus tuosta oli vähän päälle 500€, joten eläminen majoituksineen oli todella halpaa. Voin suositella Tulambenia varauksetta kaikille kiinnostuneille!
Seuraavana aamuna kävimme vielä kerran Libertyllä fiilistelemässä, vedimme viimeisen aamiaisen paratiisissa ja sitten olikin aika noutaa lähes Firenzeen mennyt passini Denpasarin lentoasemalta. Saavuimme illansuussa Kutaan ja hoidimme paniikkiratkaisuna majapaikaksi aikamoisen läävän. Nyt on kieltämättä aikamoisia sopeutumisvaikeuksia tähän hälinään. Mutta eiköhän se taas tästä..
Viimeisenä iltana Ricardo järjesti ravintolassaan pizza-illan: jokainen sai itse valita täytteet pizzapohjan päälle ja sen jälkeen koko komeuden sai nautiskella suoraan uunista. Oli sanomattakin selvää että kyseessä oli aikamoinen herkku, vaikka pizzan täytteiden kohdalla molemmilla Mikko Oskareilla tulikin aikamoinen ylilyönti. Nuoremmalla yllättäen enemmän.
Kokonaisuutena Tulamben, Dive Center Ocean Sun ja Paradise Bungalows oli sellainen yhdistelmä, ettei siitä keksi kerrassaan mitään valittamista. Tulamben on sopivan idyllinen pikkukylä, jossa on tyylikkäästi vain yksi kauppa ja yksi baari, eikä todellakaan mitään ylimääräistä. Ricardo on saanut palkattua avukseen todella miellyttäviä ihmisiä ja koko reissu oli sellaista hermolepoa, että oksat pois.
Myös käytännön järjestelyt olivat varsin sujuvat ja saimme kaiken samaan laskuun. Tämä sisälsi siis ylettömän mässäilyn ravintoloissa (hotellin ja Ricardon), yöpymiset, sukelluskurssit, päiväreissut, kyyditykset yms. ja loppulasku 8 päivältä oli vain 800€. Kurssien osuus tuosta oli vähän päälle 500€, joten eläminen majoituksineen oli todella halpaa. Voin suositella Tulambenia varauksetta kaikille kiinnostuneille!
Seuraavana aamuna kävimme vielä kerran Libertyllä fiilistelemässä, vedimme viimeisen aamiaisen paratiisissa ja sitten olikin aika noutaa lähes Firenzeen mennyt passini Denpasarin lentoasemalta. Saavuimme illansuussa Kutaan ja hoidimme paniikkiratkaisuna majapaikaksi aikamoisen läävän. Nyt on kieltämättä aikamoisia sopeutumisvaikeuksia tähän hälinään. Mutta eiköhän se taas tästä..
7/1/11
Advanced Open Water Diver
Huh huh, ei tässä muuta voi enää sanoa. Jatkoimme "peruskurssin" jälkeen sukeltelua ja seuraava päivä alkoi 30m syväsukelluksella Libertylle, jonka jälkeen harjoittelimme vedenalaista navigointia ja yöllä piipahdimme hylyllä uudestaan.
Libertyn aamusukellus oli hieno kokemus ja hylystä sai irti paljon enemmän kuin ensimmäisillä kerroilla. Itse "syväsukellus" ei sinänsä tuonut mitään uutta, ja vaikka ohjelmaan kuuluihin typpinarkoosin oireiden tunnistamista erilaisilla pohjassa tapahtuvilla tehtävillä, viitteitä mistään sellaisesta ei tullut vastaan. Mutta kuitenkin, mitä syvemmälle sen parempi. Vai miten se meni..
Navigointisukellus oli aika peruskauraa ja koska kompassi on varsin tuttu kapistus, navissa ei ollut mitään ihmeellistä. Pakollinen ohjelma olikin ohi aika nopeasti ja päästiin keskittymään itse asiaan. Käytiin tutustumassa yhteen "cleaning stationiin", jossa ravut ja muut pikkukalat hoitelevat putsaushommia isommille fisuille. Samaiset otukset ovat hyvin kiinnostuneita ihmisen kynsinauhoista ja kynnenalusista, joten nyt on sitten oltu vedenalaisessa manikyyrissäkin.
Mutta Libertyn yösukellus.. Yöllä sukeltamisessa on aivan oma fiiliksensä ja sitä on vaikea kuvailla sanoin. Siinä on jotain samaa fiilistä kuin armeijan yöhypyissä tai Cessnalla lentelyssä pimeällä, mutta läsnä on varsin omalaatuinen rauha. Kun sammutat valot, kaikki referenssit katoavat ja leijut vain lämpimässä ja pimeässä, seurana vain oma hengityksesi. Tuon lähemmäksi kohtua ei varmaan enää pääse.
Itse hylky oli aavemaisen majesteettinen näky ja kapean valokiilan loisteessa yksityiskohtiin tulee kiinnitettyä huomiota aivan eri tavalla. Aamun sukelluksiltakin tutut "kyhmypäiset papukaijakalat" (mitä lie on suomeksi..) olivat tulleet viettämään yötä hylylle ja laivan ruumasta löytyi lepäilemästä myös itse Napoleon.. Se oli ISO. Sukelluksen ikimuistoisin näky oli kuitenkin jotkut fosforipitoiset kalat, jotka muodostivat vedenalaisen tähtitaivaan. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta tuntui kuin olisi leijunut avaruudessa, tähtien ollessa kaikkialla ympärillä ja vain muutaman metrin päästä. Ja ei, en kärsinyt typpinarkoosista, sillä syvyyttä oli vain 15m.
Valitettavasti GoPro ei taipunut kuviin vähäisen valon takia, joten tässä interwebistä napattu kuva Napoleonista.
Nyt kun olen hehkuttanut eilisen sukelluksia, niin on hieman vaikea nollata tilannetta ja kertoa tämän päiväisestä reissusta Manta Pointille ja Crystal Baylle. Mutta sanotaan nyt näin, että se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Manta Pointilla on hieman isompi cleaning station, jonne paholaisrauskut tulevat puhdistautumaan, syömään ja parittelemaan. Otimme alle hieman isomman botskin ja menimme pelimestoille kolmimetristen aaltojen siivittäminä.
Todennäköisyys että rauskun näkee on kohtuullisen suuri, mutta siitä huolimatta tänään sattui käsiin todellinen lottovoitto. Olimme olleet vedessä ehkä minuutin ja ensimmäinen rausku ilmestyi näkyviin. 2-3 metrin siipien kärkivälillä urosteleva, veden alla lentävä rausku on vaikuttava näky. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä että kuka on kotonaan ja kuka on vain vierailevana tähtenä seuraamassa sivusta. Juuri kun luulin että tämä ei tästä enää parane, cleaning stationille ilmestyi lisää rauskuja ja loppujen lopuksi 9 suurta rauskua kierteli ja leikki ympärillämme uteliaina noin puolen tunnin ajan. Etäisyyttä ei ollut kuin muutama metri ja välillä jopa niin vähän, että pääsin koskettamaan yhtä.
Kouluttajamme mukaan tuo oli ehdottomasti hänen paras visiittinsä Manta Pointille ja epäilemättä tuo oli yksi hienoimmista asioista mitä näillä huumorisukelluksilla voi kokea.
Seuraavaksi suuntasimme Crystal Baylle ja ajatuksena oli ihailla koralleja ja yrittää nähdä Mola Mola, eli kotoisammin möhkäkala. Tuolle ei tosin annettu kovinkaan suurta painoarvoa, koska todennäköisyys Mola Molan näkemiselle on aika pieni. Se ei ole mikään yleisin kala ja se viihtyy verrattain syvällä (kouluttajamme näki sellaisen edellisen kerran 46m syvyydessä). Ensin oli kuitenkin lounaan aika ja vasta pienen veneen katolla nukutun ruokalevon jälkeen oli aika ryhtyä töihin.
Tänään olisi pitänyt lotota, koska välittömästi laskeuduttuamme alas näimme reippaasti allamme Mola Molan näköisen korallin. Ja eihän se mikään koralli ollut, vaan otus itse. Painuimme nopeasti syvälle perään ja pääsimme ihailemaan sitä oikein huolella. Mola Molalla on painoa tonnin paremmalla puolella, joten on sanomatta selvää että näky oli vaikuttava, vaikka otus itsessään onkin aika huvittavan näköinen möhkäle. Mutta sitten ei muuta kuin reippaat deco-stopit ja pintaan jumalaton virne naamalla.
Libertyn aamusukellus oli hieno kokemus ja hylystä sai irti paljon enemmän kuin ensimmäisillä kerroilla. Itse "syväsukellus" ei sinänsä tuonut mitään uutta, ja vaikka ohjelmaan kuuluihin typpinarkoosin oireiden tunnistamista erilaisilla pohjassa tapahtuvilla tehtävillä, viitteitä mistään sellaisesta ei tullut vastaan. Mutta kuitenkin, mitä syvemmälle sen parempi. Vai miten se meni..
Navigointisukellus oli aika peruskauraa ja koska kompassi on varsin tuttu kapistus, navissa ei ollut mitään ihmeellistä. Pakollinen ohjelma olikin ohi aika nopeasti ja päästiin keskittymään itse asiaan. Käytiin tutustumassa yhteen "cleaning stationiin", jossa ravut ja muut pikkukalat hoitelevat putsaushommia isommille fisuille. Samaiset otukset ovat hyvin kiinnostuneita ihmisen kynsinauhoista ja kynnenalusista, joten nyt on sitten oltu vedenalaisessa manikyyrissäkin.
Mutta Libertyn yösukellus.. Yöllä sukeltamisessa on aivan oma fiiliksensä ja sitä on vaikea kuvailla sanoin. Siinä on jotain samaa fiilistä kuin armeijan yöhypyissä tai Cessnalla lentelyssä pimeällä, mutta läsnä on varsin omalaatuinen rauha. Kun sammutat valot, kaikki referenssit katoavat ja leijut vain lämpimässä ja pimeässä, seurana vain oma hengityksesi. Tuon lähemmäksi kohtua ei varmaan enää pääse.
Itse hylky oli aavemaisen majesteettinen näky ja kapean valokiilan loisteessa yksityiskohtiin tulee kiinnitettyä huomiota aivan eri tavalla. Aamun sukelluksiltakin tutut "kyhmypäiset papukaijakalat" (mitä lie on suomeksi..) olivat tulleet viettämään yötä hylylle ja laivan ruumasta löytyi lepäilemästä myös itse Napoleon.. Se oli ISO. Sukelluksen ikimuistoisin näky oli kuitenkin jotkut fosforipitoiset kalat, jotka muodostivat vedenalaisen tähtitaivaan. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta tuntui kuin olisi leijunut avaruudessa, tähtien ollessa kaikkialla ympärillä ja vain muutaman metrin päästä. Ja ei, en kärsinyt typpinarkoosista, sillä syvyyttä oli vain 15m.
Valitettavasti GoPro ei taipunut kuviin vähäisen valon takia, joten tässä interwebistä napattu kuva Napoleonista.
Nyt kun olen hehkuttanut eilisen sukelluksia, niin on hieman vaikea nollata tilannetta ja kertoa tämän päiväisestä reissusta Manta Pointille ja Crystal Baylle. Mutta sanotaan nyt näin, että se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Manta Pointilla on hieman isompi cleaning station, jonne paholaisrauskut tulevat puhdistautumaan, syömään ja parittelemaan. Otimme alle hieman isomman botskin ja menimme pelimestoille kolmimetristen aaltojen siivittäminä.
Todennäköisyys että rauskun näkee on kohtuullisen suuri, mutta siitä huolimatta tänään sattui käsiin todellinen lottovoitto. Olimme olleet vedessä ehkä minuutin ja ensimmäinen rausku ilmestyi näkyviin. 2-3 metrin siipien kärkivälillä urosteleva, veden alla lentävä rausku on vaikuttava näky. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä että kuka on kotonaan ja kuka on vain vierailevana tähtenä seuraamassa sivusta. Juuri kun luulin että tämä ei tästä enää parane, cleaning stationille ilmestyi lisää rauskuja ja loppujen lopuksi 9 suurta rauskua kierteli ja leikki ympärillämme uteliaina noin puolen tunnin ajan. Etäisyyttä ei ollut kuin muutama metri ja välillä jopa niin vähän, että pääsin koskettamaan yhtä.
Kouluttajamme mukaan tuo oli ehdottomasti hänen paras visiittinsä Manta Pointille ja epäilemättä tuo oli yksi hienoimmista asioista mitä näillä huumorisukelluksilla voi kokea.
Seuraavaksi suuntasimme Crystal Baylle ja ajatuksena oli ihailla koralleja ja yrittää nähdä Mola Mola, eli kotoisammin möhkäkala. Tuolle ei tosin annettu kovinkaan suurta painoarvoa, koska todennäköisyys Mola Molan näkemiselle on aika pieni. Se ei ole mikään yleisin kala ja se viihtyy verrattain syvällä (kouluttajamme näki sellaisen edellisen kerran 46m syvyydessä). Ensin oli kuitenkin lounaan aika ja vasta pienen veneen katolla nukutun ruokalevon jälkeen oli aika ryhtyä töihin.
Tänään olisi pitänyt lotota, koska välittömästi laskeuduttuamme alas näimme reippaasti allamme Mola Molan näköisen korallin. Ja eihän se mikään koralli ollut, vaan otus itse. Painuimme nopeasti syvälle perään ja pääsimme ihailemaan sitä oikein huolella. Mola Molalla on painoa tonnin paremmalla puolella, joten on sanomatta selvää että näky oli vaikuttava, vaikka otus itsessään onkin aika huvittavan näköinen möhkäle. Mutta sitten ei muuta kuin reippaat deco-stopit ja pintaan jumalaton virne naamalla.
Subscribe to:
Posts (Atom)