Flow 2011

Flow on maineensa puolesta hipstereiden pyhättö, jossa näkyy hassusti pukeutuvia ihmisiä ja suurin osa bändeistä tarjoaa sisällöltään lähinnä trendihomoilua ja muka-taiteellista sekasotkua.

Totta.

Mutta se on myös kirkkaasti kesän paras festivaali ja erinomainen paikka löytää jotain uutta, olkoonkin että pääesiintyjänä oli tänä vuonna Kanye West.

Siinä missä tyypilliseen kesäfestariin kuuluu telttailun hiostama Koff-romantiikka, tarpeettoman monta leijonariipusta ja aamusta iltaan dokaamista pienellä musiikillisella sivumaulla höystettynä, Flow on enemmän asiallisempaa menoa. Bileet ovat hyvät, mutta sammuneita ei tarvitse raahata selviytymisasemille, hodarin ja makkaraperunoiden lisäksi valikoimasta löytyy mm. Groteskin tacoja (suosittelen vuohenjuustoa, mikäli menu säilyy samana!) ja Talon lihapullia, eikä esiintyjissäkään tarvitse kumarrella muita. Henkilökohtaisena bonuksena festarit sijaitsevat reippaan kilometrin päässä kotoani, joten fillarilla tuon taittaa parissa minuutissa.

Nautin täydet kolme päivää ja Flown nostama fiilis jatkuu vieläkin. Spotify on täynnä uusia tuttavuuksia ja tekisi mieli alkaa jo odottelemaan ensi vuoden lippuja. Flown ehdoton yllättäjä oli Janelle Monáe, joka veti Nokia Blue Tentissä sellaisen keikan, että ei paremmasta väliä. Energia oli aivan uskomaton ja bändi heilui lavalla sitä tahtia, että virheettömän soundin oli lähes pakko olla playbackin ansiota. Mutta ei ollut.

Janelle Monáe on uskomattoman lahjakas muusikko, virheettömän kaunis ja niin persoonallinen pakkaus, että jos neiti ei vastaa kosintaani, niin toivotan ainakin kaikkea hyvää musiikillisella rintamalla.



Lauantaina piipahdin Flown välissä myös Malmilla katsomassa Sami Kontio Challengea. Keli oli aivan kertakaikkisen loistava ja Malmin puitteet ovat tunnetusti kohdallaan. Show oli ihan ok, mutta lippujen hintaan nähden tarjonta oli kuitenkin aika vaisu. Osana isompaa lentonäytöstä tuollainen Red Bull -tyyppinen kisailu sopii kuin nyrkki silmään, mutta omilla jaloillaan se ei kanna. Ilmailulla on yleisölle paljon enemmän annettavaa mitä Suomessa vuosittain tarjoillaan, joten olisi syytä panostaa yhteen kovaan shownhun per kesä. Kunhan vain kukkahattutädit ja muut meluterroristit saisi kärrättyä Malmin ympäristöstä muualle..

Kanye Westillä oli flowssa aika epäkiitollinen tehtävä. Mies jakaa tunnetusti mnielipiteet ja Flown kaltaisella festivaalilla pääesiintyjällä ei ole kovinkaan suurta painoarvoa kokonaisuuden kannalta. Flown vetonaula on Flow itse. Niinpä Kanyen megalomaaninen keikkakin sai joko ylistystä tai autotune-dissausta. Itse kuulun ylistäjiin ja olin todella, todella vaikuttunut.

(Ja vaikka se ei osaakaan laulaa, niin se autotune on _tehokeino_)

Kanye oli pyytänyt (vaatinut) että saa aloittaa keikkansa varttia aiottua aiemmin, jotta ehtii vetää erityispitkän shown. Valitettavasti lavasteet sanoivat sopimuksensa irti juuri ennen h-hetkeä ja revenneiden kankaiden irroittelussa meni toista tuntia. Mutta tästä huolimatta Kanye tykitti täydet 2h 20min omaa megalomaanista oopperaansa. Tunnelma vaihteli 30 nykytanssia tanssivan ballerinan ja valoshown säestämästä ilotulituksesta, yli 25min pituiseen herkkään sooloon, jonka aikana kyyneleet valuivat pitkin Westin poskia ja sai yhden taustatanssijan pillittämään seuraavat pari biisiä. Eturivistä seurattuna keikka oli sen verran vakuuttavaa settiä, ettei parempaa lopetusta täydelliselle Flow:lle olisi enää voinut toivoa.

Ei voi muuta kuin kiittää ja kituuttaa jäljellä olevat 12kk..

Tiukkaa spandexia

Aurinkoinen päivä muuttui syksyiseksi, joten aloin laittamaan kesäkuvia pakettiin. Mainittakoon tässä ohessa muutama sananen pari viikkoa sitten vietetystä poikain viikonlopusta.

Näyttämönä oli kaverin erittäin hyvillä puitteilla varustetut tilukset Salossa ja viikonlopun agendana oli koota joukko hienoja miehiä pyöräilemään ehkä Suomen hienoimmissa maisemissa. Sekä tietenkin murskata käsittämättömät määrät grilliruokaa, saunoa tuntikausia ja nauttia siinä sivussa ehkä muutama mallaskin.

Kyllähän jokaisella kartanolla pitää oma kuntosali olla, joten sellainen löytyi täältäkin. Keskittyminen itse olennaiseen lipsui välillä ja keskellä salia ollut (ilmeisesti) tankotanssiin tarkoitettu tanko sai mielikuvituksen juoksemaan. Salilla hukattu energia oli tietenkin saatava takaisin ennen seuraavan päivän lenkkiä ja perinteisen pastan sijaan luotimme pihviin.

Hyvin nesteytetyn illan jälkeen oli aika nauttia toistasataa kilometriä vesisadetta, mutta mitäpä sitä ei mies tekisi sen eteen, että saa vetää päälleen tiukat trikoot. Menopelit vaihtelivat 70-luvun teräsvaareista 7k€ hiilikuitu-unelmiin ja myös miesten kilometrit tältä kesältä olivat kaikkea nollasta ylöspäin. Vauhti ei siis alussa ollut kovinkaan kummoinen, mutta loppua kohden meno alkoi jo maistua, varsinkin kun Simon ajovarustus saatiin tuunattua sopivaan kuosiin. Miehen reidet ovat nimittäin sen verran MASSIIVISTA punatammea, ettei niiden vaatimaa KOLOSSAALISTA verimäärää meinattu saada perille asti liian tiukoista ajohousuista johtuen. Joten ei muuta kuin Leatherman esille, trikoot halki ja johan alkoi homma kulkea.

Vesisateessa ajaminen on kyllä luontaisesta vastenmielisyydestään huolimatta jopa kohtuullisen hauskaa, kun ajamiseen joutuu hieman keskittymäänkin, eikä se ole vain monotoonista rullaamista. Tämä tulee tietenkin miehen suusta, jolle tämä oli vasta toinen pidempi lenkki sateessa, joten kokeneempien kannattaa jättää mielipide omaan arvoonsa. Välillä sateessa sotkemiseen saatiin mutenkin vähän komiikkaa, kun kommunikointi ei mennyt ihan nappiin. Ajoin sillä hetkellä kärjessä ja eräs nimeltämainitsematon herrasmies ajoi rinnalle kertoakseen kramppaavista jaloistaan ja toiveista hidastaa vauhtia.

- Minä: "Onko kaikki ok?"

- X: "jalat kramppaa ihan vitusti"

- Minä: "Ok, hyvä"

En tiedä kumpi meistä oli enemmän kassalla, koska kuulin että kaikki on hyvin ja ajattelin että olisi suotavaa lisätä vauhtia. Ei ollut.

Fillaroinnin jälkeen tehtiin ahmimisen maailmanennätys ja sitten oli korkeakulttuurin vuoro Salon ytimesssä. Kaurismäkeläinen nostalgia välittyi kyllä hyvin seurueen ainoan salolaisen tarinoissa ja ympäröivä todellisuus vahvisti muistot. Onhan se kieltämättä hienoa kun paikallisella S-ryhmän ravitsemusliikkeellä on sen verran kovat markkinat, että läheisiltä pitäjiltä tullaan asiakkaiksi ihan omalla bussilla. Aikamoista.