Kovia hommia

Hohhoijakkaa, jopas sitä on taas ollut "kiirettä" ja blogin päivitystahti lipsuu.  No ei, oikeasti olen ollut vain töissä ja nauttinut vapaasta. Tai no, nauttinut ja nauttinut, koska onnistuin saamaan jonkun hyppykupan ja olin kuumehöyryisessä flunssassa melkein koko viime viikon. Kävin tietenkin töissä (koska olen suomalainen MIES, ugh!) ja ihmettelin, että mitä normaalit työssäkäyvät ihmiset tekevät sillä kaikella tuhottomalla vapaa-ajalla, mitä heille jää käteen. Urheillakaan ei voinut, eikä töiden jälkeen ollut koulua mitä ajatella. 8h unta, 8h töitä ja 8h vapaa-aikaa. Aivan käsittämätöntä.

Viikonloppuna tuli viihdyttyä kotimaisen vapaaottelun parissa ja olin kisahallilla katsomassa Fight Festival 26:sta. Ottelut olivat taas taattua tavaraa ja mikäs sen mukavampaa, kun isot ja pienet miehet mäiskivät toisiaan yleisön hurratessa. Katsomossa ei ehkä nähty paljoa baskeripäisiä, viinilasi kädessä urheilua seuraavia herrasmiehiä, vaan herraksen miehet olivat itse kehässä. Reilun pelin hengessä käteltiin välillä jopa kesken pahimman selkäsaunan ja meni oli vauhdikasta kuten aina.

Tapahtuman suurin isäntä oli taatusti Jamba, tuo pieni ja söpö punapää, joka asteli kehään, pisti vastustajan taputtamaan ja sanoi matsin jälkeisessä haastattelussa tulevaisuuden suunnitelmistaan, että "jos sitä nyt illalla sais". Ja aivan taatusti sai.

Eikä huonosti muuten mennyt Jukka Järviselläkään, joka teki normaalisti tylsähköstä potkunyrkkeilystä mahtavaa viihdettä. Vastustaja napsahti unten maille sellaisella pommilla, että kävi melkein sääliksi.

Ai niin, herra Anton Kuivanen. Käsi rikki toisessa erässä ja vaikka ottelu oli täyttä dominointia alusta loppuun, niin mies pyyteli anteeksi kun voitti matsin "vain" pisteillä. Jossain vaiheessa Anton näytti unohtavan olevansa ihminen, kun vastustaja pyyhki molemmat jalat alta ja Anton seisoi silti. Minä en ymmärrä. Mutta jatkossa vastustajia kovemmaksi, koska kyvyt eivät näytä rajoittuvan tähän.

Porissakin oli kovia hommia. Maanantaina lensin uudestaan Rovaniemen keikan, joka viimeksi keskeytyi tekniseen vikaan. Nyt vehkeet pysyivät kunnossa ja päästiin perille ja takaisin. Rovaniemellä oli harmaata ja kylmää ja siellä käytiin lähinnä kääntymässä kahvilla. Harmi sinänsä, koska olisi tehnyt mieli tutustua paikkoihin paremmin, mutta minkäs teet kun aikataulut painaa päälle.

Keskiviikon lento olikin sitten hiukan hektisempi paketti. Kuopio-Jyväskylä-Tampere-Pori. Reittivälit olivat n.20min mittaisia ja jotain kingin nopeudesta kertoo se, että Tampere-Pori kesti kokonaiset 15min ja tuo lennettiin kevyeen vastatuuleen. Tuo "pomppumatkalento" on aika rapsakka keikka, eikä siinä ehdi paljoa kahvia siemailemaan ja lukemaan Ilta-Sanomia, vaan kädet on täynnä töitä koko ajan. Tässä vaiheessa tekemisen flow alkaa olla kuitenkin sen verran kasassa, että kaikesta pystyi jopa nauttimaan. Kun vedin Tampereella (tarkoituksella) ylös kevyellä koneella, naamallani oli taatusti perverssi hymy. Nokka tuntui osoittavan kohti taivasta (+26) ja nopeus vaan kiihtyi entisestään. Mieshommia.

Viikonlopun piristykseksi netistä bongattu pätkä, josta huokuu itseluottamus. Jos satutte olemaan 180-senttisiä mallityttöjä, niin tehkää perässä.