Vielä..yksi..vuoro..

Uskomaton viikko. Mitä olen tehnyt lomani viimeisinä päivinä? Töiden lisäksi en yhtään mitään. Nada.

Ok, neljän päivän kuumeilu ja puolittainen töissä käyminen voisi käydä jonkinlaisesta tekosyystä täydelliselle lorvailulle, mutta oikeasti syy on pelissä nimeltä Civilization. Otetaan pari kämppäkaveria, addiktoiva verkkopeli, olutta, beef jerkyä ja 95% vapaa-ajasta katoaa kuin sormia napsauttamalla. Mutta menköön tämä viikko näin kun on alkanutkin. Ainahan sitä voi aloittaa uuden elämän taas maanantaina, kun palaan takaisin sorvin ääreen ja opettelemaan uuden konetyypin salaisuuksia. Ja niitähän riittää..

Koska seuraavat puoli vuotta menee taas enemmän tai vähemmän sillä kaavalla, että viikot majailen Porissa ja viikonloput Helsingissä, keksin vääntää to-do listan asioista jotka pitäisi saada aikaiseksi arkipäivien lomassa. Ei siellä Porissa kuitenkaan liikaa tekemistä ole.

1. Opettele lentämään Super King Air 300:aa

2. Opettele soittamaan kitaraa

3. Opettele painimaan (brassia)

4. Opettele nostamaan niitä rautoja

5. Opettele venymään

Ensimmäinen on jonkinlainen itsestäänselvyys ja pakko, joka vie todennäköisesti suuren osan vapaa-ajastakin. Kone on ns. wanhaa koulukuntaa ja kaikki on enemmän tai vähemmän analogista. Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että pelkkä checklistien lukeminen kestää tuhottoman pitkään ja vipuja ja namiskuukkeleita löytyy taatusti aivan riittävästi. King Air on tarkoitettu kahden lentäjän lennettäväksi, mutta meillä sitä operoidaan yhdellä. Periaate lienee se, että jos siitä selviää yksin niin selviää kyllä taatusti kaikesta muustakin. Mutta mitään mocha laten hörppimistä ja lentoemäntien naurattamista se ei todellakaan ole.

Homma helpottuu olennaisesti kun opettelee kaikki proseduurit ja järjestelmät mahdollisimman hyvin, sillä se mikä tulee selkärangasta ei ole pois muualta. Eli edessä on siis kohtuullisen maittava paketti ulkolukua ja ehdollistamista. Jos joku erehtyy vierailemaan Villa Aviatoren (omakotitalo, jossa asustelee itseni lisäksi kolme muuta kurssikaveria) saniteettitiloissa ja ihmettelee siinä istunnolla ollessaan että miksi vessan seiniin on liimailtu ohjaamokuvia, niin syy on juurikin tuossa. Väitetään että suuret ajatukset syntyvät pöntöllä, joten lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kitaran soitto, tai lähinnä sen puute taas on jatkuva kaverien kuittailun aihe. Pari musiikista paremmin perillä olevaa ystävääni osti minulle erittäin hyvin soivan kitaran, mutta ei se kyllä näillä nakeilla mitään varsinaisia sulosointuja päästele. Lupasin alkaa soittamaan vuosi sitten ja tässä ollaan edelleen ja ihmetellään, että miksi tuo sanoo präng kun sen pitäisi sanoa pring. Aikaisemmin perustelin laiskuuttani sillä, että koulussa oli niin tuhottomasti lukemista ATPL-teorioiden aikana ja kaiken ylimääräisen opetteluun ei enää riittänyt päässä tila. Mutta nyt loppuu tekosyyt kesken, joten tuumasta toimeen. Polttakaa minut viimeistään juhannuskokossa, jos en istu kitara kädessä nuotiolla.

Brassikaan ei ole kovinkaan kaksisissa kantimissa. Treenaaminen on ollut aina vähintäänkin katkonaista ja välissä oli parin vuoden totaalibreikki polvien tähystysten vuoksi. Pelkällä fysiikalla ei näköjään pitkälle pötkitä, joten nyt pakotan itseni tatamille vähintään kolmesti viikossa. Piste.

Tunsin että minua puhutellaan kun näin Joe DeFrancon treeniohjelman nimeltä Westside For Skinny Bastards. Hei, sehän olen minä! Punttien kolistelu on ollut sekin vähän vaiheessa, vaikka säännöllisesti treenaamassa käynkin. Porissa meillä on oma punttisali josta löytyy kaikki tarpeellinen, eli vapaita painoja enemmän kuin laki sallii. Laitetaan ne hyötykäyttöön ja rautamalmi liikkeelle. 12 viikkoa treenaamista täysillä. Ugh! Tuo venyminen tuleekin sitten tässä vaiheessa kuvioon, koska jos en venyttele, niin on aivan varma että paikat paukkuu. Jotta en pääse antamaan laiskuudelle valtaa, asetin tavoitteekseni spagaatin kevääseen mennessä. Katsotaan miten rautakanki taipuu ja jos ei taivu niin taivutetaan.