Pyörällä Manhattanilla

Päivä alkoi pilvisenä ja näytti vahvasti siltä, että fillarit pysyisivät sisällä tämänkin päivän. Ja koska Antilla ja Mikolla oli kova halu lähteä tarkastamaan Brooklyn perusteellisesti ennen illan TV On The Radion keikkaa ja itse taas halusin piipahtaa kaupoilla, jaoimme porukan kahtia. Onneksi lojuin hotellihuoneessa puoleen päivään ja keli alkoi parantua. Siinä sivussa päivälle povattu ukkonen oli muuttunut ennusteissakin kuumaksi auringonpaisteeki, joten nappasin Bobin alle ja suuntasin kaduille.

Pyöräily Manhattanilla on hyvin erilaista kuin kotona ja vilskettä riittää aivan eri tahtiin. Ainoa johdonmukaisesti käyttäytyvä osa liikenteessä on autot, eikä niistä ole muuta uhkaa kuin liian kova tilannenopeus. Täällä ei paljoa nopeusrajoituksista murehdita ja jos erehdyt kääntymään auton alle, niin sinne myös jäät. Hitaammassa kyydissä autot antavat kyllä hyvin tietä, eikä kukaan ala avautumaan ruuhkassa jonon kärkeen valuvasta pyöräilijästä.

Siinä missä autoilijat ovat esimerkillisen huomaavaisia, jalankulkijat liikkuvat taas aivan reikä päässä. Se on aivan se sama että palaako vihreä vai punainen tai onko jossain jalkakäytävä vai ei, koska ihmiset ylittävät tien milloin huvittaa ja mistä huvittaa. Ja jos ajat täydellä vauhdilla kohti punaisia päin kulkevaa jalankulkijaa, hän katsoo sinua silmiin ja jatkaa matkaansa suoraan pyörän eteen. Pelin henki on selvä: Muut väistävät.

Tosin se sama "aivan sama" -mentaliteetti koskee kyllä kokeneita pyöräilijöitäkin. Jalkakäytävillä ajamista täällä ei juurikaan näe, mutta kaikki muita sääntöjä rikotaan erityisesti fillarilähettien toimesta, eikä ole ollenkaan harvinaista että joku lähetti pujottelee autojen välissä, samalla kun aijaa keskellä tietä liikennevirtaa väärään suuntaan.

Mutta kaikesta tästä sekasorrosta huolimatta Manhattanilla on aivan mahtava ajaa. Silmät auki, tarpeeksi vauhtia, hymy korvasta korvaan ja johan matka taittuu. Päivä meni allekirjoittaneen osalta ajellessa päämäärättömästi ristiin rastiin ja tutustuessani kaupungin eri osiin. Kävin myös Chrome Bag Storessa ostoksilla, koska lähdin reissuun ilman reppua. Palvelu oli huikeaa ja tuotteet vielä parempia, joten matkaan tarttui Chromen Pawn. Samaan aikaan toisaalla herrasmiehet nauttivat kulttuurista (lue: pubeista) Brooklynin puolella, joten ajoin väärälle puolelle jokea seuraksi..

h

Illan pääohjelma oli tietenkin rannalla järjestetty TV On The Radion konsertti. Puitteet olivat mahtavat ja harvemmin pääsee katsomaan keikkaa Manhattanin skylinen näkyessä taustalla. Itse bändi on allekirjoittaneelle lähinnä puolittainen tuttavuus, mutta nuorempi Mikko tuntui tekevän lähes pyhiinvaellusta Brooklyniin. Itse bändi veti kyllä ihan ok-suorituksen, mutta miksaaja oli tempaistu jostain roskalavan takaa ja onnistui pilaamaan koko keikan. Pari tuntia ääntä muistuttavaa sekasotkua ja solisti jota ei juurikaan nähnyt varjoista (en viittaa rasistisesti, vaan osoitan valoista vastuussa olevaa tahoa) näytti sen, että hyvänkin voi pilata. Mutta takana oli sen verran siisti päivä, ettei tuo ollut kuin kauneusvirhe.

Lehdissä on ollut mainintaan Manhattania uhkaavasta pommiuhasta näin 9/11 muistopäivän lähestyessä ja se on kyllä näkynyt katukuvassa vahvasti. Uutisten mukaan epäilyissä on autopommi ja jokainen pääväylä on suljettu ja kaikki autot tarkastetaan. Liikenne sujuu siis sen mukaisesti, mutta onneksi on pyörät. Lisäksi poliiseja on joka puolella todella paljon ja esim. eteläkärjestä hotellille (48st) ajaessa näin reippaat parikymmentä poliisiautoa.
Itse uhasta emme ole kuitenkaan kovinkaan huolissamme ja tämä on liene jokavuotinen rumba syyskuun puolen välin lähestyessä.

Kuvia näistä tiesuluista ja poliiseista ei ole, eikä tule. Sen verran vahvalla sanalla on pariin otteeseen jo asiasta huomautettu, että Guantanamon välttämiseksi pidämme kamerat visusti piilossa.