Oli aika vetää viimeiset rallit isossa omenassa, koska seuraavana päivänä koittaisi lähtö takaisin kohti vanhaa mannerta. Matkalla kohti Brooklynia vedimme Manhattanilla vielä kevyen nähtävyyksien bongailun ja nautimme menosta. Nykissä fillaroinnista oli kadonnut jo se vähäinenkin kuumotus ja autojen välissä risteily tuntui luonnolliselta. Paikasta toiseen pääsi nopeasti ja parhaimmat pyörätiet alkoivat jo olla takaraivossa. Ajoimme Brooklynin puolelle luonnollisesti Brooklyn Bridgeä pitkin, eikä sitä ole kehuttu turhaan. Taakse jäävä Manhattanin skyline ja yksi maailman näyttävimmistä silloista on yhdistelmä joka ei jätä kylmäksi. Sillalla on myös erittäin hyvät pyörätiet, joskin jalankulkijat ja erityisesti turistit tuppaavat kävelemään alle. Tuolla saa siis olla hereillä, koska reipasta alamäkeä viilettäessä ei todellakaan tee mieli seistä jarruilla..
Siinä missä Manhattanin keski- ja eteläosissa meno on hektistä, Brooklyn on siihen nähden erittäin rauhallinen, vaikka se onkin New Yorkin väkirikkainta aluetta. Miljöössä on muutenkin sellaista tuttua tyylikkyyttä ja fillarikulttuurikin on voimissaan; Manhattanilla ei juurikaa fiksejä tai sinkuloita näe (maastopyöriä sitäkin enemmän), mutta Brooklynissä trendivehkeitä tulee vastaan vähän väliä. Brooklyn onkin selkeästi New Yorkin isompi versio Kalliosta tai Punavuoresta, paikasta jossa rosoisuus yhdistyy sielukkaaseen kaupunkikulttuuriin.
Ajaessamme kohti Brooklynin fift avenueta, törmäsimme sattumalta keskelle jotain motoristien kokoontumista. Musiikki soi, prätkät olivat näyttäviä ja kuskeilla katu-uskottavuutta enemmän kuin laki sallii. Jokaisella tuntui olevan liivit päällä ja lähes jokainen prätkäjätkä muistutti enemmän jääkaappi-pakastinta kuin normaalikokoista ihmistä. Kevyen henkisen kastraation raiskaamina hipsimme polkupyörinemme karkuun varsin autenttiseen italilaiseen ravintolaan ja vedimme sapuskaa pitkän kaavan kautta.
Lounaan jälkeen käväisimme Green-Woodin hautausmaalla, johon on haudattu yli 600 000 vainajaa ja se on erittäin tärkeä sisällissodan muistomerkki lukuisine sankarihautoineen. Green-Woodin erityispiirteenä on kuitenkin raha ja maine ja se onkin monen entisen suuruuden leposija. Tavalliset hautakivet loistivat paremman väen osassa poissaolollaan ja kuolleita on muistettu lähinnä jumalattoman kokoisilla obeliskeillä, patsailla ja mitä suuremmilla sukuhaudoilla kryptineen. Kaikki oli lähtenyt aivan lapasesta, mutta isolla tyylillä.
Hautojen jälkeen kävimme hakemassa Gorilla Coffeesta hyvyyksiä kotiin viemisiksi ja siellä tuli vedettyä myös reissun kirkkaasti parhaat espressot. Sitten olikin aika taas tehdä pienet detourit ja jätkät lähtivät Williamsburgiin, kun taas itse suuntasin kohti Manhattanin eteläkärkeä. Halusin käydä haistelemassa vielä viimeiset suurkaupungin vibat ennen lähtöä ja sitä kyllä sain.
Ilta alkoi pimetä ja tykittelin Brooklyn Bridgen yli Wall Streetin suuntaan. Yöhön valmistuva New York oli vaikuttava näky ja otin siitä kaiken irti. Ajaessani WTC:n muistomerkin ohi näin jotain todella kummallista. Eräs katu oli kirjaimellisesti päästä päähän täynnä pysäköityjä poliisiautoja vilkut päällä ja joka paikassa oli satoja poliiseja. Aluksi ihmettelin että mitä täällä oikein tapahtuu, kunnes eräs poliisi valotti että meneillään oli vuoronvaihto, joka liittyi tietenkin 11.9.2001 iskujen kymmenvuotispäivään ja erityisen vahvaan valvontaan. Koko viikon olimmekin nähneet tiesulkuja kaikkialla ja valvonta oli erityisen kireää muistopäivää edeltävänä iltana. Pyörähdin vielä uudestaan eteläkärjessä ja kun ajoin takaisin Broadwaylle, huomasin että koko eteläpää oli suljettu tiesululla. Kokeilin kepillä jäätä ja ajoin tiesulusta läpi, eikä ketään tuntunut kiinnostavan. Oli aika surrealistinen fiilis vetää kirjaimellisesti yksin keskellä täysin tyhjää Broadwayta kohti midtownia, enkä usko että tuota fiilistä tulee koettua ihan heti uudestaan. Ajettuani vielä pari tuntia siellä sun täällä, oli aika nauttia vielä yhdet kahvit Times Squarella ja ihmetellä menoa. New York ei todellakaan nuku koskaan, mutta nyt oli aika jättää sille hyvästit.
No comments:
Post a Comment