"Excuse me, is that tall guy your friend? He´s a bit too intensive.."
Lapa jäähän ja nimi lehteen, sillä Santa Cruzin tanssilattiat olivat tulessa. Se ei ole mikään ihme, koska kaupungin asukkaista lähes puolet on opiskelijoita ja joka ilta tapahtuu jotain. Saavuimme kaupunkiin, otimme majoituksen rannan vierestä ja korkkasimme huurteisen. Seuraavat päivät chillailtiin rannalla ja nuuhkittiin Kalifornian värikästä ilmapiiriä.
Santa Cruz on suhteellisen pienestä koostaan huolimatta mielenkiintoinen polttouuni, jossa on sotkettu etelän surffitukkaa pohjoisen vaihtoehtoiseen hippiin ja kuorrutettu koko kastike pastilliväreillä. Tämä on kaupunki jossa kodittomat rastafarit potkivat ohi rullalaudoilla, joka kolmannella vastaantulijalla on allaan tyylikäs cruiseri ja kaupungillä pyörivä jengi on niin laidasta laitaan, että savolaisen mielikuvitus hakkaa rajoittimeen.
Viiden minuutin kävely pääkadulla ja törmäät hippien ja über-tyylikkäiden hipstereiden vastapainoksi helvetin enkeleihin ja SS-takkisiin uusnatseihin. Auta armias jos juot olutta edes paperipussista ja kodittomat valistavat välittömästi, että "come on dude, cops gonna get ya". Samaan aikaa toisaalla poliisi koputtaa olkapäälle nuorukaista joka nauttii lihavaa jointtia ja saa ystävällisen kehoituksen polttaa sen jossain muualla.
Vaikka porukkamme ei olekaan takavetoista, uteliaisuus vei silti sisään Blue Lagooniin. Jos haluat nähdä miltä näyttää kun arjalaisveljeskunta tanssii piikkipantoineen 200-kiloisen Super Marion ja Haltijan kanssa hikisinä teknon tahtiin, tämä kannattaa laittaa korvan taakse.
Jos taas haluat maistaa kesken reissun piristävän tuulahduksen eurooppaa, suuntaa Red Roomiin. Paikka on saanut inspiraationsa kieltolain aikakauden salakapakoista ("speakeasy") ja sanaa levitetään kuten silloinkin, eli suusta suuhun. Mainontaa ei ole ja baarin tunnistaa ulkoakin vain punahehkuisesta kajastuksesta. Olutvalikoimaa löytyy ja muutamia hyviä viskejäkin vilahtaa hyllyssä. Jos yrität tilata budweiseria, saat korkeintaan ärtyneen katseen. Red Room on täynnä opiskelijoita viikonpäivästä riippumatta, mutta koska paikka on "jokaisen vastuulla", meno pysyy hanskassa.
P.S. Pääkadulta Locust Streetiä länteen kunnes törmäät punaiseen valoon.
Vaikka aika Santa Cruzissa menikin juhlimisen merkeissä, pari sankariamme lähti hakemaan sisäistä Kelly Slateriaan ja kaivattua vastapainoa laudan päälle. Tämä siitäkin huolimatta, että edellisenä päivänä yksi epäonninen kanootti oli joutunut valkohain hyökkäyksen kohteeksi ja paskahalvauksen saanut meloja sai muistoksi komean rivin hampaita kanoottinsa kylkeen. Aallot olivat kuulemma ihan ok aloittelijoiden menoksi, joten tuo lienee hyvä mahdollisuus testata surffia, jos se maistuu. Haille maistuu ainakin.
Kun juhlimiset oli juhlittu, hyppäsimme autoon ja ajoimme kohti Big Suria. Pacific Coast Highwayta on sanottu maailman kauneimmaksi ajopätkäksi, eikä se ole liioittelua. Tyynen valtameren edustalla mutkitteleva serpentiini maalaa verkkokalvoille sellaista öljyväriä, että sen muistaa ja pitkään.
Kävimme myös muistuttamassa itseämme sosioekonomisesta lokerostamme Pebble Beachillä, jossa on yksi maailman kauneimmista golf-kentistä, eikä vaihdantavälineistä tunnu olevan kenelläkään puute. Koko Pebble Beach on täynnä toinen toistaan älyttömämpiä kämppiä, joita ympäröi kaikkea taidokkaasti leikatuista pensasaidoista suuriin muureihin. Jokainen kulma ja mutka on aivan tip top ja on päivänselvää, että proletaarin paikka on muualla. Pebble beachillä ei murehdita maailmantaloudesta, vaan löydään swingejä meren rannalla kauriiden keskellä.
Ajoimme suosiolla etelään ja nuolimme hieman haavojamme astelemalla flip-flopit jalassa Nepentheen lounaalle. Kyseessä on ravintola, joka a. )sijaitsee aivan älyttömässä paikassa vuoren rinteellä ja b.) Käännytti aikoinaan itse John. F. Kennedyn ovelta, koska hänellä ei ollut asianmukaisia kenkiä jalassaan. Mainostettu Ambrosia-hampurilainen on itsessään ihan ok, mutta viitekehyksestä täytyy antaa täysi kymppi.
Kalifornian rantaviivaa ja erityisesti Santa Cruzia tulee ikävä, mutta nyt on Napa Valleyn ja viinin aika.
No comments:
Post a Comment