Mammoth

Vaikka edelliset pari viikkoa olisikin tullut juotua pelkkää tyrnimaitoa, niin silti mäkien juokseminen yli 9000ft korkeudessa olisi aika rankkaa touhua. Ja tämän reissun sponsorina on ollut lähinnä Budweiser, joten sydän kävi ylikierroksilla ja keuhkot löivät tyhjää ohuessa ilmassa. Mutta itsensä rääkkääminen ja urheilu oli nyt enemmän kuin paikallaan.

Mammoth Lakes on aika hienoissa (tämän reissun asteikolla) vuoristomaisemissa ja havumetsäkin eroaa hiukan savolaisesta versiosta. Kävimme samoilemassa Inyo Cratersilla ja kaikki oli kuin kotonakin, mutta vain viisi kertaa isompana.

Mammoth on kuuluisa nimenomaan laskettelusta ja maastopyöräilystä, mutta myös kalamestoja kehutaan esitteissä vuolaasti. Seurueemme catch and release -expertit olivatkin ennen kalareissua huolissaan rangerien reaktioista ryöstökalastukseen, mutta koska palatessa saalista verrattiin lähinnä miehisiin sukupuolielimiin, se jäi ilmeisen pieneksi. Ilmeisesti siis kalastus on ympätty listaan vain täytteeksi, koska kalastajien ammattitaidosta - saati välineistä - se ei voinut jäädä kiinni..

Satuimme mestoille juuri Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä ja suunnitelmissa oli tietenkin jakaa natiivien ilo ja juhlat, vaikka varsinaiset isot bileet olivatkin toisella järvellä. Kuskin rooli on kuitenkin sen verran kirveltävä että jäimme omaan kylään, olettaen että sielläkin riittää juhlijoita. Väärin. Koko Mammoth Lakes muistutti lähinnä autioitunutta ja hylättyä kaupunkia, eikä ketään näkynyt missään. Ensimmäiset kadun varressa näkyvät ihmiset johdattivat meidät todella paikalliseen baariin, jossa meno oli kyllä niin autenttista kuin vain olla voi. Jukeboxi pauhasi ja seinät oli koristettu jenkkilipuilla ja puhvelinpäillä. Seuraavana päivänä oli edessä vielä sporttia, joten vedimme muutamat maltaat ja pistimme pään suosiolla tyynyyn.

Toisena päivänä oli aika hypätä munamankelin selkään, hilata itsensä vuoren huipulle ja syöksyä varmaan kuolemaan. Mammoth ei kalpene puitteillaan, sillä reittejä riittää ja korkeuttakin on sen verran reippaasti, että DH-puuhastelu onnistuu suhteella 10min ylös/50min alas. Olen ollut maastofillarin selässä ainoastaan kerran ja sekin oli sellaista hauskaa huumoriajelua Balilla. Nyt mentiin lujaa alamäkeen ja seurana oli pari kokenutta ajajaa, joten reittivalinnat ja vauhti oli sen mukaista. Vedin jo ensimmäisen laskun päätteeksi aika huolella ulos, mutta pahimmat hiekat ja veret pois ja ei muuta kuin takaisin ylös. Tuo on nimittäin tautisen hauskaa hommaa ja pelkään pahoin että olen koukussa.

Viikon vinkit: Mammoth Double Nut Brown ja Toomey´s. Olut toimii ja Toomey´s tarjoilee herkullisen hampurilaisen, jonka pihvi on toiselta planeetalta verrattuna ylikypsäksi paistettuihin standardeihin.