Kadulla pyörivien kauppamiesten tuoteportfolio on sen verran vaikuttava, että kotimaisen marketin tarjonta on siinä rinnalla aikamoista amatöörien puuhastelua. Povitaskusta löytyy kuljetuksen, tiedon (Information! - all problems!), hieronnan, huorien, kellojen ja sekalaisen rihkaman lisäksi tietenkin marihuanaa, kokaiinia, steroideja ja varmaan ihan kaikkea mitä älyää vain kysyä. Tämä siis maassa jossa huumeiden maahantuonnista lähtee henki ja käytöstäkin taitaa heilua häkkiä vuosikymmenen jos toisenkin. Mutta vaikka täällä ei alkoholilainsäädäntöä tunnetakaan ja kulturelli peräseinäjokelainen amiskin olisi kateudesta vihreä seuratessaan turistien ryyppäämistä, on selvä että moni turisti heiluttaa baarissa diskokättä muunkin kuin Arakin voimalla.
Itse baarit ovat sitä samaa kuin muuallakin Kaakkois-Aasiassa ja viime vuosituhannen kovimmat diskohitit pauhaavat volyymilla, joka saa pernan repeämään ja tärykalvojen kappaleiden lentämään toiselle puolen katua. Ja koska 85% Balin turisteista on ausseja, meno on muutenkin geeniperimän velvoittamaa. Bintangin vaimonhakkaaja on Top 1 -asuste sukupuolesta riippumatta ja ilma on romantiikasta sakeana. Hikiset vartalot hoippuvat tanssilattialla toisiinsa kietoutuneina ja paikalliset Kuta Cowboyt katsovat kateellisina vierestä. Tosin ammattimiehethän ei tunnetusti ensimmäisistä vastoinkäymisista lannistu, vaan markkinaa riittää kyllä kaikille.
Tuo empiirinen havaintomatkamme Kuta Beachin kulttuurilliseen antiin verotti aikataulua ja voimia sen verran, että pidimme surffivapaan päivän ja suuntasimme kohti Uluwatua ja paikallista apinatemppeliä. Uluwatun aallot, voimakkaat virtaukset ja korallit ovat sen verran jännittävä yhdistelmä, ettei ihan kenen tahansa kannata lähteä sinne surffamaan. Tästä todisteena oli jonkun turistin epätoivoinen yritys meloa aalloista läpi, joka johti vain siihen että mies ajautui puolen kilometrin päähän pelipaikoista ja tyttöystävä joutui pakkaamaan kameran laukkuun ilman sankarikuvia. Me emme sen sijaan lähteneet tyhjin käsin, vaan saimme tallennettua Antin suunnattoman stressin digifilmille.
Apinatemppeli oli kyllä aika siisti paikka, joskin kunnia kuului vain ja ainoastaan itse apinoille ja hemmetin hyville maisemille. Itse hengellinen puoli tuntui jääneen turismin jalkoihin. Mutta apinat, nuo pienet kleptomaaniset ystävämme, olivat kyllä aikamoisia veijareita. Varmaan jokaiselta varoituksille nauraneelta turistilta lähti aurinkolasit päästä ja yksi menetti jopa sandaalinsa kävellessään. Itse olin varustautunut vaimonhakkaajalla ja koska olin myös sukulaissielu, sain olla rauhassa.
Oli kyllä kertakaikkisen hieno päivä.
No comments:
Post a Comment