Yellowstone

USA:ssa sijaitsee yksi maapallon suurimmista supertulivuorista, joka on ylittänyt parasta ennen -päivämääränsä ja tulee tuhoamaan purkautuessaan koko tunnetun sivilisaation. Mutta nautitaan nyt sitä ennen maisemista, sillä niitä Yellowstonessa riittää.

Vaikka kuinka olisi viettänyt unettomia öitä Googlen kuvahaussa ja fiilistellyt viskilasi kädessä tulevaa luonnon ilotulitusta, Yellowstone lyö ilman pihalle, eikä päästä hetkeksikään otteestaan. Ajoimme puistoon etelästä Grand Teton (elev.13 775ft) National Parkin kautta ja tasaisen preerian jälkeen avautuva vuoristo sai auton unisimmatkin heräämään ja osoittelemaan innostuneesti joka suuntaan. Vaikka tiesin että tästä eteenpäin tulisimme näkemään jotain täysin ainutlaatuista, en osannut arvata puoliakaan siitä mitä oli edessä.

Yellowstone on paikkana niin absurdi yhdistelmä villieläimiä ja toinen toistaan upeampia maisemia, että näinköhän Ukko Ylijumalan on ollut aivan selvinpäin tuota luodessaan. Kuumia lähteitä suuren vuoristojärven rannalla, vitivalkoista rikkipitoista sedimenttiä taustanaan uskomattoman vehreä laakso, vuoria, vihreitä niittyjä, kivettyneitä metsiä, geysireitä, vesiputouksia. Tuolla on yksinkertaisesti aivan kaikkea ja maisema voi muuttua puolen tunnin ajomatkan aikana niin radikaalisti, että ei sille voinut kuin nauraa epäuskoisesti. Aina kun luuli saaneensa yliannostuksen geneerisestä eeppisestä maisemasta, luonto heitti kierrepallon suoraan naamaan ja takapenkiltä kuului epäuskoinen huokaisu "ei jumalauta, katsokaa nyt tuota..".

Ensimmäisen päivän agendalle jäi pääasiassa Old Faithfull ja kuumat lähteet, jonka jälkeen ajoimme leirintäalueelle lunastamaan telttapaikan. Tulimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päivän myöhemmin pelipaikoille ja tietenkin meidät oli niputettu kategoriaan no-show ja telttapaikka annettu toisille. Mutta - kuten Yhdysvalloissa aina - ystävällisyys ja erinomainen asiakaspalvelu pelasti päivän ja meille hoidettiin uusi paikka. Iltapalaa noutaessa saimme ensikosketuksen biisoneihin, joita Yellowstone on täynnä. Muutama pienen henkilöauton kokoinen uros tallusteli kaikessa rauhassa keskellä tietä ja autot seisoivat; ei ollut pienintäkään epäilystä että kenen mailla täällä ollaan.  

Jatkoimme biisoneiden bongailua iltahämärään saakka ja pistimme nuotion tulille. Tähän asti reissu oli mennyt sanalla sanoen täydellisesti ja vasta pari päivää aiemmin vietetyt hetket Chicagossa tuntuivat tapahtuneen viikkoja sitten. Kilometrejä on takana jo saman verran kuin edessä, vaikka reissua on jäljellä reippaasti yli puolet ja suurin osa noista on vietetty kaverillisen kuittailun ja musiikillisen vinoilun merkeissä. Siinä missä joku tykkää rokista, toinen kuuntelee jotain Mordor Teknoa ja kolmas kostaa iskelmällä. Kuski määrää musiikin ja huolehtii myös siitä, ettei Interstatelle liitytä enää yöllä ilman valoja ja isketä sen jälkeen jarruja pohjaan. Reissun fiilistely ja kuittailu jatkui nuotiolla vaahtokarkkeja grillaillen, budikkaa maistellen ja rentoutuen. 

Vaikka seuraavan aamun herätys olikin aikainen, niin kenelläkään ei varmaan ollut mitään sitä vastaan että pakataan kamat ja lähdetään eteenpäin. Nimittäin siinä missä Yellowstonen päivälämpötilat auringossa ovat +30 paremmalla puolella, yöllä lämpötila tippui pakkaselle. Rehellisyyden nimissä kenellekään ei ollut aivan riittäviä kamoja mukana tuohon lämpötilaan, mutta erään sankarin makuupussivalinta (Comfort +15, Survival +1) oli selkääntaputtelun arvoinen suoritus. Eikä ehkä se Walmartista ostettu 50 taalan telttakaan ei ollut sitä aivan parasta tasoa, mutta so not, joka jätkä oli aamulla aivan jäässä ja lähtö oli ripeä. 

Jos ette ole koskaan nähneet toistasataa biisonia aamupalalla, niin voin kertoa että se on vaikuttava näky. Yellowstone ei ole paikka missä saattaa nähdä eläimiä, vaan se on paikka missä niitä näkee 100% varmuudella. Ainoa mitä emme bonganneet yhden päivän aikana oli harmaakarhu ja hirvi, mutta sen sijaan näimme satojen biisoneiden lisäksi mustakarhuja, suden, peuroja, majavan, saukon ja vaikka sun mitä pienempiä puuhastelijoita. Huvittavasti Yellowstonen raja tuntui olevan näkymätön raja myös eläimille, sillä siinä missä puiston alueella teillä oli jatkuvasti joku eläin pyörimässä, muualla niitä ei nähnyt juuri lainkaan.

Myös ensimmäisen päivän maisemat pistettiin toiseen potenssiin ja homma lähti aivan lapasesta. En usko että näimme montaakaan minuuttia mitään muuta kuin niin eeppistä maisemaa, että se olisi ollut jo itsessään nähtävyys missä tahansa muualla. Jos ihmisen pitää käydä elämässään jossain paikassa, Yellowstone on listalla ehdottomasti ensimmäisenä.

Tätä kirjoittaessa olemme jo ajamassa suoraan etelään ja seuraava kohde on 900km päässä Yellowstonesta sijaitseva Windowsin taustakuva, joka on keskellä aavikkoa ja jonne pitää kävellä. Odotettavissa siis raivokkaita palovammoja ja jokunen ajettu kilometri. 

Tämä on täydellistä.