Libertyn aamusukellus oli hieno kokemus ja hylystä sai irti paljon enemmän kuin ensimmäisillä kerroilla. Itse "syväsukellus" ei sinänsä tuonut mitään uutta, ja vaikka ohjelmaan kuuluihin typpinarkoosin oireiden tunnistamista erilaisilla pohjassa tapahtuvilla tehtävillä, viitteitä mistään sellaisesta ei tullut vastaan. Mutta kuitenkin, mitä syvemmälle sen parempi. Vai miten se meni..
Navigointisukellus oli aika peruskauraa ja koska kompassi on varsin tuttu kapistus, navissa ei ollut mitään ihmeellistä. Pakollinen ohjelma olikin ohi aika nopeasti ja päästiin keskittymään itse asiaan. Käytiin tutustumassa yhteen "cleaning stationiin", jossa ravut ja muut pikkukalat hoitelevat putsaushommia isommille fisuille. Samaiset otukset ovat hyvin kiinnostuneita ihmisen kynsinauhoista ja kynnenalusista, joten nyt on sitten oltu vedenalaisessa manikyyrissäkin.
Mutta Libertyn yösukellus.. Yöllä sukeltamisessa on aivan oma fiiliksensä ja sitä on vaikea kuvailla sanoin. Siinä on jotain samaa fiilistä kuin armeijan yöhypyissä tai Cessnalla lentelyssä pimeällä, mutta läsnä on varsin omalaatuinen rauha. Kun sammutat valot, kaikki referenssit katoavat ja leijut vain lämpimässä ja pimeässä, seurana vain oma hengityksesi. Tuon lähemmäksi kohtua ei varmaan enää pääse.
Itse hylky oli aavemaisen majesteettinen näky ja kapean valokiilan loisteessa yksityiskohtiin tulee kiinnitettyä huomiota aivan eri tavalla. Aamun sukelluksiltakin tutut "kyhmypäiset papukaijakalat" (mitä lie on suomeksi..) olivat tulleet viettämään yötä hylylle ja laivan ruumasta löytyi lepäilemästä myös itse Napoleon.. Se oli ISO. Sukelluksen ikimuistoisin näky oli kuitenkin jotkut fosforipitoiset kalat, jotka muodostivat vedenalaisen tähtitaivaan. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta tuntui kuin olisi leijunut avaruudessa, tähtien ollessa kaikkialla ympärillä ja vain muutaman metrin päästä. Ja ei, en kärsinyt typpinarkoosista, sillä syvyyttä oli vain 15m.
Valitettavasti GoPro ei taipunut kuviin vähäisen valon takia, joten tässä interwebistä napattu kuva Napoleonista.
Nyt kun olen hehkuttanut eilisen sukelluksia, niin on hieman vaikea nollata tilannetta ja kertoa tämän päiväisestä reissusta Manta Pointille ja Crystal Baylle. Mutta sanotaan nyt näin, että se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Manta Pointilla on hieman isompi cleaning station, jonne paholaisrauskut tulevat puhdistautumaan, syömään ja parittelemaan. Otimme alle hieman isomman botskin ja menimme pelimestoille kolmimetristen aaltojen siivittäminä.
Todennäköisyys että rauskun näkee on kohtuullisen suuri, mutta siitä huolimatta tänään sattui käsiin todellinen lottovoitto. Olimme olleet vedessä ehkä minuutin ja ensimmäinen rausku ilmestyi näkyviin. 2-3 metrin siipien kärkivälillä urosteleva, veden alla lentävä rausku on vaikuttava näky. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä että kuka on kotonaan ja kuka on vain vierailevana tähtenä seuraamassa sivusta. Juuri kun luulin että tämä ei tästä enää parane, cleaning stationille ilmestyi lisää rauskuja ja loppujen lopuksi 9 suurta rauskua kierteli ja leikki ympärillämme uteliaina noin puolen tunnin ajan. Etäisyyttä ei ollut kuin muutama metri ja välillä jopa niin vähän, että pääsin koskettamaan yhtä.
Kouluttajamme mukaan tuo oli ehdottomasti hänen paras visiittinsä Manta Pointille ja epäilemättä tuo oli yksi hienoimmista asioista mitä näillä huumorisukelluksilla voi kokea.
Seuraavaksi suuntasimme Crystal Baylle ja ajatuksena oli ihailla koralleja ja yrittää nähdä Mola Mola, eli kotoisammin möhkäkala. Tuolle ei tosin annettu kovinkaan suurta painoarvoa, koska todennäköisyys Mola Molan näkemiselle on aika pieni. Se ei ole mikään yleisin kala ja se viihtyy verrattain syvällä (kouluttajamme näki sellaisen edellisen kerran 46m syvyydessä). Ensin oli kuitenkin lounaan aika ja vasta pienen veneen katolla nukutun ruokalevon jälkeen oli aika ryhtyä töihin.
Tänään olisi pitänyt lotota, koska välittömästi laskeuduttuamme alas näimme reippaasti allamme Mola Molan näköisen korallin. Ja eihän se mikään koralli ollut, vaan otus itse. Painuimme nopeasti syvälle perään ja pääsimme ihailemaan sitä oikein huolella. Mola Molalla on painoa tonnin paremmalla puolella, joten on sanomatta selvää että näky oli vaikuttava, vaikka otus itsessään onkin aika huvittavan näköinen möhkäle. Mutta sitten ei muuta kuin reippaat deco-stopit ja pintaan jumalaton virne naamalla.
No comments:
Post a Comment