Tulambenin ja Kutan kontrasti oli sen verran reipas ja lonkalta ottamamamme todella halpa hotelli oli kylmine suihkuinen sen verran epämiellyttävä yhdistelmä, että päätimme hilpaista Seminyakin rauhallisemmalle puolelle. Tutun vinkistä viisastuneena otimme majoituksen Balin viimeiselle osuudelle Pondok Sarasta, jonka Bungalow oli enemmmän kuin hyvä. Pari makuuhuonetta, todella iso ja avonainen olohuone, sekä hyväkuntoinen ja siisti suihku. Ja ensimmäistä kertaa reissulla myös safkat olivat sitä kokoluokkaa kun pitääkin, eikä proteiinista ollut pula. Tästä suuri kiitos toiselle Mikko Oskarille, joka piti kokkailemillaan aamupaloilla huolen siitä, että päivä todellakin lähtee käyntiin.
Balin viimeiset päivät oli tarkoitus surffata sen minkä ehtii, mutta se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Voin kertoa että vatsataudissa melominen ei ole niitä ihmisen hienoimpia hetkiä, eikä varsinkaan isojen vaahtojen välissä laatoittaminen. Mutta vaikka kunto oli mitä oli ja taidot myös, niin surffaaminen oli taas sen verran siistiä, että odotin seuraavia päiviä innolla. Mutta kuinka ollakaan, sain vatsataudin seuraajaksi uskomattoman nopeasti nousseen flunssan ja sitä kyyditettiin aika rapsakalla kuumeella. Balin viimeiset pari päivää menivät siis sängyn pohjalla maatessa, mutta tulipahan ainakin levättyä.
Lähtöpäivänä kävimme vielä ihmettelemässä kilpikonnia Turtle Islandin kilpparireservaatissa. Paikka ei ollut sinällään mikään erityisen ikimuistoinen kokemus, mutta eipä tuota turisteja varten ole rakennettukaan. Oli kuitenkin kiva päästä tekemään vähän lähempää tuttavuutta noihinkin veijareihin.
---------
Singaporen osuus alkoi mielenkiintoisesti. Varasin netistä majoituksen "aivan sama, kunhan on halpa" -periaatteella ja kun sanoimme taksikuskille hotellin nimen ja osoitteen, tämä antoi heti arvokkaan vinkin "Sounds good guys! Just take your hotel room full of girls and have fun!". Hetken ammattimiehen neuvo ihmetytti, mutta saavuttuamme hotellille homman nimi alkoi hahmottua. Olimme Singaporen punaisten lyhtyen alueella ja hotellimme lisäksi lähiympäristössä oli useampi sata bordellia.
Punaisita lyhdyistä huolimatta Singapore vaikutti hyvin kotoisalta ja edes jonkinlainen järjestys tuntui hyvältä ajatukselta. Siinä missä Indonesiassa millään ei ole mitään väliä ja kaikki tehdään vähän miten sattuu, Singaporessa mennään spektrin toiseen äärilaitaan. Mm. huumeiden salakuljetuksesta pääsee väärälle puolelle teloitusrivistöä, julkisissa syömisestä rapsahtaa 500 taalan sakko ja roskaamisen hintalapussakin taisi olla tonni. Purukumia ei myydä ja maahantuontikin on sallittua vain "omaan käyttöön".
Koska Singaporeen oli käytettävsissä vain pari päivää, vedimme turistilakit päähän ja suuntasimme perinteiseen hop on-hop off -bussiin. Vaikka turistibussi kuulostaakin äkkiseltään aika väsyneeltä ratkaisulta, sitä se ei toki ole. Nähtävyydet tulee katettua aika nopeasti ja koska bussista voi karata milloin tahansa, usein päätyy paikkoihin joihin ei olisi muuten mennyt.
Ensimmäisenä hyppäsimme pois Chinatownissa ja kaikki vaikutti, noh.. Chinatownilta. Katukauppiaiden ruoka-ainekset olivat kohtuullisen kyseenalaisesta päästä ja elektroniikkaa ja muuta roinaa kaupusteltiin perinteisene turistien kusetushintaan. Esim. eräässä kaupassa minulle tarjottiin HD-videokameraan laajakulmalinssiä ja jo kertaalleen alennettu hinta oli 389 dollaria. Kun kävelin liikkeestä ulos 2min myöhemmin, myyjä huuti vielä perään "fifty dollars!". Katteet kohdallaan.
Chinatownin jälkeen seikkailimme siellä sun täällä ja kävimme mm. valtiollisessa puutarhassa ihmettelemässä luontoa ja toisaalla taas pyörittelimme päätämme maailman kalleimmalle kasinolle (n.4,5Mrd €) ja muille järjettömällä budjetilla rakennetuille ratkaisuille. Siinä missä Suomessa syödään ja katsotaan salkkareita, Singaporessa kansan syvät rivit shoppailevat. Paikan natiiveista asukkaista neljäsosan omaisuus ylittää miljoonan, joten siellä on millä mällätä. Ja sen kyllä huomaa viimeistään Orchard Roadilla, jonka muotikauppojen rinnalla New Yorkin Fift Avenue muistuttaa lähinnä Jyväskylän kävelukatua. Kaikki on taatusti edustettuna ja hintatasokin on kohdallaan, kiitos 7% arvonlisäveron ja muutenkin olemattoman verotuksen.
Seuraavana päivänä ei enää ihmeitä tapahtunut, vaan luovutimme hotellihuoneen ja hilpasimme Sentosalle ottamaan aurinkoa ja chillailemaan. 10€ olut ei ole koskaan maistunut niin hyvältä ja kotimatka alkoi jo siintää silmissä. Reissulla tuli otettua kosketusta surffaamiseen, maastopyöräilyyn ja sukellukseenkin jäi todennäköisesti ikuinen suhde. Lomalta paluukaan ei tuntunut ajatuksena hirveältä, vaan kolmen viikon aktiiviloman jälkeen olo oli levännyt ja olin täynnä energiaa. Töihin oli oikeasti kiva palata.
Paremmin tätä ei olisi voinut viettää.
No comments:
Post a Comment