Toveri ja toverin lelut

Jos Äiti-Venäjällä on jotain osattu tehdä, niin se on rynnäkkökivääreitä ja lentämisen koneita. Venäläinen aeromystiikan insinööri on tunnetusti tykästynyt valurautaan ja sen lento-ominaisuuksiin ja kädenjälki onkin suorastaan ihailtavaa. Resepti on yleensä kohtuullisen yksinkertainen ja perustuu pohjimmiltaan voimaan. Toveri Igor saa tehtyä vaikka silitysraudasta liikehtivän hävittäjän ja jos ilmavirta ohjainpinnoille tai siiville ei vain yksinkertaisesti riitä, niin se laitetaan riittämään.

Venäläiset tietävät että koolla on merkitystä ja koska voimasta ei tosiaan ole puutetta, isoa myös tehdään. Vanhoina hyvinä aikoina Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kikkelin mittaus näkyi kaikkialla ja niin myös kuljetuskoneissa. Nokittelu jatkui ja jatkui ja kumpikin osapuoli teki aina vaan suurempia kuljetuskoneita, kunnes USA repäisi ja teki C-5 Galaxyn. Neuvostoliitto nokitti Antonov An-124:llä ja kun jenkeille tuli pupu pöksyyn, oli neukkujen pistettävä itse vieläkin paremmaksi rakentamalla edelleenkin kaikkien aikojen suurin lentokone, Antonov An-225 Mriya. Se nokittelu loppui viimeistään siihen.

Mutta ei se koolla pröystäily loppunut siihen. CIA:n nörtit olivat ihmeissään kylmän sodan tiimellyksessä, kun satelliittikuvat paljastivat jotain todella hämärää kruisailemassa Kaspianmerellä.  Kokoa laitteella oli enemmän kuin laki sallii ja vauhtiakin tuntui piisaavan. Hyvin äkkiä laitos nimettiin Kaspianmeren hirviöksi, eikä se siitä kaukana ollutkaan.

Kyseessä oli 550 tonninen Ekranoplan, eli maavaikutuksessa lentävä "lentokone". Maavaikutuksessa vastus vähenee ja teoriassa se mahdollistaa suurten kuljetuskoneiden rakentamisen, joiden polttoaineenkulutus on huomattavasti nykyisiä pienempi.

Koska Neuvostoliitossa oli kaikki mahdollista, teoriasta siirryttiin käytäntöön ja lopputuloksena joku jäätävillä pensseleillä varustettu neuvostokippari kruisaili Airbus A380:n kokoisella lentohärvelillä yli 500km/h, pitäen turvallisen muutaman metrin marginaalin vedenpintaan.

   Jos tuo ei ole kovia hommia, niin sitten ei ole mikään.

Tosin osataan sitä tehdä valuraudasta pieniäkin esineitä, joiden vaikuttavuus ei ole niinkään koossa, vaan suorituskyvyssä. SU-37 taipuu niin hervottomiin lentoliikkeisiin, että luulisi uskon loppuvan pilotiltakin. Mutta taipuu ja taipuu..





Loppuun vielä kohtuullisen kutkuttava lentoonlähtö. Olen kuullut huhua että itänaapurissa ei paljoa performanssilaskuista perusteta lentoonlähdön suhteen, mutta pakkohan niitä on laskea. Onhan?

Sen nyt voi ainakin sanoa että V1 on terminä täysin tuntematon tälle miehistölle. Virhemarginaalit ovat niille jotka tekevät virheitä, vai miten se meni..