Se oli siinä. Perjantaina vietettiin varsin juhlallinen tilaisuus Porin raatihuoneella ja käteen jaettiin todistus 2.5 vuoden todella intensiivisestä urakoinnista. Viimeisen parin vuoden aikana on kyllä tapahtunut niin uskomaton määrä asioita, ettei tätä pysty ihan hetkessä käsittämään. Kun selailin vanhoja kuvia koulun alkuajoilta, niin tuntui että kuvissa seisoi täysin eri mies mitä tänä päivänä. Mutta onhan siinä sitä kontrastiakin.
Kun aloitimme koulun, elettiin nousukauden huippua, pilotteja raavittiin töihin mistä tahansa ja tulevaisuus näytti kirkkaalta. Tie unelmien ammattiin oli luotisuora. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Ennen valmistujaisia istuin kurssikaverini kanssa viimeistä kertaa koulun kahviossa ja mietimme puku päällä, että nyt pitäisi hyppiä ilosta, mutta jostain syystä olo on täysin tyhjä. Oman alan töitä ei ole, eikä tule vähään aikaan. SIOn paperitkin ovat muille aloille hakeutuessa lähinnä riippakivi, koska hakemukseen voi lyödä välittömän leiman "ei rakenna uraa". Ei ole mikään salaisuus, että jos lentoyhtiö kutsuu, niin siihen kutsuun vastataan.
Melankolisesta taustavireestä huolimatta valmistumisen hetki on käsittämättömän hieno. Aloitin alalle hakeutumisen vuonna 2005 ja vaikka olinkin niin onnekas että pääsin ensimmäisellä yrityksellä sisään, niin siitä huolimatta aikaa tuhrautui melkein 5 vuotta. Alan vaihto vaati aikanaan luopumista lähes kaikesta, eikä opistoakaan voinut kovan tahtinsa ansiosta syyttää lepsuksi. Joten kai tässä voi vähän taputella itseään ja kavereitaan selkään ja todeta että hyvin vedetty, äijät!
Mutta nyt on aika suunnata katse eteenpäin, tehdä muita hommia ja ehkä kouluttaa itseään hieman lisää. Lentämisen aika tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ja elämähän tässä on vielä edessä ;)
Eteenpäin menemisestä puheenolleen, katsokaapas Virgin Galacticin mainosvideo. Hintaa reissulla ei ole kuin 135k€, joten lottovoittoa odotellessa..
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteIsolla kädellä onnitteluja valmistuneelle! :)
ReplyDelete