Viimeinen viikko on ollu sellaista pää kolmantena jalkana juoksemista, etten ole "ehtinyt" päivitellä kuulumisia. Viikonloppu tuli otettua rentoutumisen merkeissä, vaikka kävinkin vierailemassa eräissä kieltolakibileissä. 1920-luvun vetimet niskaan ja "salakapakkaan" viettämään laatuaikaa hyvässä seurassa. Sunnuntaina tein vielä reippaat punttitreenit ja suuntasin freesinä kohti alkanutta viikkoa.
Ja mikä viikko se olikin. Ensimmäiset FDT:t ja yksi presimu olivat lentopoikaa hymyilyttäviä kokemuksia ja oli mukava huomata että kingin massiivisten checklistojen koukerot sai painettua yllättävän hyvin päähän jo parissa päivässä. Toki rutiinia puuttuu edelleen, mutta alkuun kytkimien ja valojen sekamelskalta tuntunut ohjaamo alkoi näyttämään jo kotoisalta. Luonnollisesti simut jäivät kuitenkin pahasti ensimmäisten Extra-lentojen varjoon..
Extra 300 on yksi maailman parhaista taitolentokoneista ja sen kaksipaikkainen versio (300L) löytyy koulumme kalustosta. Upset Recovery-syllabus sisältää kolme lentoa ja vaikka siinä edetäänkin progressiivisesti, niin meno on aika hurjaa (=hauskaa) jo ensimmäisistä sekunneista lähtien. Itse opetuksellisessa sisällössä pääpaino on selkeästi syöksykierteiden ja muiden epätavallisten asentojen oikaisuissa. Syöksykierteen oikaisuun opetellaan perinteisen tavan lisäksi myös ns. Beggs/Mueller-menetelmä, joka osottautui erittäin toimivaksi. Tosin Extra on koneena erittäin stabiili, joten sen saa oikaistua melkeinpä mistä tahansa hyvin vähällä vaivalla. Myös jyrkät liu´ut ylösalaisin olivat opettavaisia, koska niiden oikaisuun liittyy se vaara, että pilotti vetää tottumuksesta sauvan taakse ja yrittää oikaista koneen alakautta vedolla. Ideana se on erittäin huono, koska nopeus kasvaa uskomattoman nopeasti ja korkeutta menee sitäkin enemmän. Niinpä onkin tärkeää että takaraivoon saadaan toimintamalli, jossa kone käännetään siivekkeillä ensin oikein päin ja oikaistaan vasta sitten. Näin toimittaessa korkeuden menetys on verrattain pieni.
Kaiken koulutuksen ohessa meno oli kyllä rehellisesti sanottuna ihan uskomatonta. On vaikea kuvitella mitään lentoliikettä mihin Extra ei pystyisi ja koneen G-rajat (+-10) herättävät kunnioitusta. Ohjaustuntuma on niin herkkä että konetta pitää lentää lähestulkoon sormenpäillä, mutta meno on siitä huolimatta pehmeää ja konetta on lapselliset helppo lentää. Alusta alkaen oli selvää että ainoa kenellä rajat tulevat vastaan on pilotti itse ja olikin positiivinen yllätys että sisäiset hyrräni pysyivät pystyssä hyvin ja lounas ei päätynyt ohjaamoon. Itse lentämisessä meille annettiin varsin vapaat kädet ja sitä sai mitä tilasi. Extra totteli käskyjä kuin ajatus ja meno oli täydellisen lentokelin siivittämänä niin hauskaa, että lennon jälkeisen virneen pyyhkimiseen meni päiviä. Eikä tuota voi edelleenkään hymyilemättä muistella. Kertakaikkisen uskomatonta touhua joka vetää varsin nöyräksi. Tästä mahdollisuudesta ei voi olla kuin hyvin, hyvin kiitollinen.
Pari viikon linkkivinkkiä:
------------------
Beggs/Mueller-menetelmä: Ideana on päästää irti ohjaimista ja antaa koneen oikaista itse itsensä syöksykierteestä, avustaen sitä vain painamalla vastakkainen jalka pohjaan. Ohjainsauvasta otetaan kiinni vasta sitten kun kone on oiennut kierteestä ja vedetään nokka rauhallisesti ylös, huomioiden riittävä ilmanopeus ettei jouduta g-sakkaukseen. Toimii todella hyvin vähänkään stabiileissa koneissa, mutta kaikkein kinkkisimpien koneiden oikaisuissa voi osoittautua riittämättömäksi.
No comments:
Post a Comment