Näyttämönä oli kaverin erittäin hyvillä puitteilla varustetut tilukset Salossa ja viikonlopun agendana oli koota joukko hienoja miehiä pyöräilemään ehkä Suomen hienoimmissa maisemissa. Sekä tietenkin murskata käsittämättömät määrät grilliruokaa, saunoa tuntikausia ja nauttia siinä sivussa ehkä muutama mallaskin.
Kyllähän jokaisella kartanolla pitää oma kuntosali olla, joten sellainen löytyi täältäkin. Keskittyminen itse olennaiseen lipsui välillä ja keskellä salia ollut (ilmeisesti) tankotanssiin tarkoitettu tanko sai mielikuvituksen juoksemaan. Salilla hukattu energia oli tietenkin saatava takaisin ennen seuraavan päivän lenkkiä ja perinteisen pastan sijaan luotimme pihviin.
Hyvin nesteytetyn illan jälkeen oli aika nauttia toistasataa kilometriä vesisadetta, mutta mitäpä sitä ei mies tekisi sen eteen, että saa vetää päälleen tiukat trikoot. Menopelit vaihtelivat 70-luvun teräsvaareista 7k€ hiilikuitu-unelmiin ja myös miesten kilometrit tältä kesältä olivat kaikkea nollasta ylöspäin. Vauhti ei siis alussa ollut kovinkaan kummoinen, mutta loppua kohden meno alkoi jo maistua, varsinkin kun Simon ajovarustus saatiin tuunattua sopivaan kuosiin. Miehen reidet ovat nimittäin sen verran MASSIIVISTA punatammea, ettei niiden vaatimaa KOLOSSAALISTA verimäärää meinattu saada perille asti liian tiukoista ajohousuista johtuen. Joten ei muuta kuin Leatherman esille, trikoot halki ja johan alkoi homma kulkea.
Vesisateessa ajaminen on kyllä luontaisesta vastenmielisyydestään huolimatta jopa kohtuullisen hauskaa, kun ajamiseen joutuu hieman keskittymäänkin, eikä se ole vain monotoonista rullaamista. Tämä tulee tietenkin miehen suusta, jolle tämä oli vasta toinen pidempi lenkki sateessa, joten kokeneempien kannattaa jättää mielipide omaan arvoonsa. Välillä sateessa sotkemiseen saatiin mutenkin vähän komiikkaa, kun kommunikointi ei mennyt ihan nappiin. Ajoin sillä hetkellä kärjessä ja eräs nimeltämainitsematon herrasmies ajoi rinnalle kertoakseen kramppaavista jaloistaan ja toiveista hidastaa vauhtia.
- Minä: "Onko kaikki ok?"
- X: "jalat kramppaa ihan vitusti"
- Minä: "Ok, hyvä"
En tiedä kumpi meistä oli enemmän kassalla, koska kuulin että kaikki on hyvin ja ajattelin että olisi suotavaa lisätä vauhtia. Ei ollut.
Fillaroinnin jälkeen tehtiin ahmimisen maailmanennätys ja sitten oli korkeakulttuurin vuoro Salon ytimesssä. Kaurismäkeläinen nostalgia välittyi kyllä hyvin seurueen ainoan salolaisen tarinoissa ja ympäröivä todellisuus vahvisti muistot. Onhan se kieltämättä hienoa kun paikallisella S-ryhmän ravitsemusliikkeellä on sen verran kovat markkinat, että läheisiltä pitäjiltä tullaan asiakkaiksi ihan omalla bussilla. Aikamoista.
No comments:
Post a Comment