Suuria suunnitelmia

Sain juuri kuulla että ensi viikolla on kokonaiset kolme kingikeikkaa, joten loppuvuoden ohjelmassa on enää kaksi koululentoa ja tarkkari. Se on vähän se.

Tämä herättää tietenkin kysymyksiä tulevaisuudesta, joka onkin sitten yhtä suurta kysymysmerkkiä. Töihin on tietenkin mentävä, jotta opiskelujen aiheuttama lommo talouteen saadaan korjattua. Mutta mitä töitä ja missä? Ainoa mikä on varmaa, on se ettei oman alan töitä ole tarjolla vähään aikaan. Finnairin jonon pituudesta arvaillaan kaikkea parin ja viiden vuoden väliin, eikä tilanne ole sen parempi muuallakaan, joten laakereillaan ei auta levätä. Ikuinen vitsi työttömästä lentäjästä Siwan kassalla realisoituu harvinaisen monen kohdalla karuksi todellisuudeksi.

En siis aio herätä 33-vuotiaana ja huomata että juna meni jo ja Ilmailuopisto oli pelkkä kiva seikkailu, mutta jonka konkreettinen hyöty jäi kyseenalaiseksi (tähän en toki usko). Sen sijaan pistän paperit menemään kaikkialle, seuraan alaa ja pidän lupakirjat voimassa, mutta pyörittelen samalla mielessäni myös mahdollisuutta hakea opiskelemaan muualle. Jotta homma ei olisi liian helppoa, joutuisin opiskelemaan töiden ohessa eikä toisinpäin, joten en usko vapaa-ajan ongelmien painavan jatkossakaan. En tiedä onko tuo edes mahdollista, mutta tulisipahan testattua kuinka pitkälle akateeminen vapaus venyisi. Parin vuoden jälkeen voisi tutkailla töitä ja koulua toiselta kantilta. Mutta ensin pitää päästä kouluun sisälle ja sehän se on pyllistyksistä pahin.

Asumiskuvioistakin on varsin korkealentoisia suunnitelmia. Kimppakämpästä on ollut puhetta parin kaverin kanssa ja asia tulee ajankohtaiseksi vuodenvaihteessa. 4h+k+s Helsingin keskustasta kuulostaa paljon paremmalta kuin joku hikinen 25 neliön luukku, varsinkin kun kustannukset ovat samalla tasolla. Ehkä tämä on nyt sitä trendikästä city-asumista, mutta tuollainen kimppajärjestely ei tunnu yhtään hassummalta, varsinkaan näin hyvällä porukalla. Se on varma että kaikki tuohon kämppään liittyvistä asioista lähtee lapasesta, eikä vähiten se audivisuaalinen helvetti mikä sinne rakennetaan. Nyt katsellaan pahimmillaan 120 neliön kämppiä, joissa on tietenkin sen saunan lisäksi myös baaritiski ja poreamme ja koko komeus kahdessa kerroksessa. Noh, ehkä sitä tullaan taas maan pinnalle kun asiaa mietitään tarkemmin.

Eikä hätää, suuruudenhulluus ja omien kykyjensä yliarvointi ei pääty tähän. Aiemmin eräs kurssikaverini pyysi minua mukaan Fjällräven Classiciin ja jostain syystä innoistuin asiasta. Kyseessä on 110km vaellus Ruotsin lapissa ja tuo olisi tarkoitus tallustella kahdessa päivässä. Tässä vaiheessa on hyvä todeta että viimeisen kerran rinkka on ollut selässä herran vuonna 2002 ja sen jälkeen kaikki jotostelut ovat jääneet puheen tasolle. Vaikka vaeltaminen onkin hauskaa, tuossa se hauskuus tietenkin karisee ensimmäisen päivän jälkeen, kun neitseellisiä jalkoja pidetään kasassa jeesusteipillä ja nivusissa on talkkia enemmän kuin laki sallii. Olen joskus juossut ja kävellyt jokusen kilometrin ja tullut vakaasti siihen tulokseen, että vanha sanonta "mitä pidempi matka, sen tyhmempi jätkä", pitää täysin paikkansa. Ja pointtia alleviivatakseni lupauduin Tukholman maratonillekin.

Kärsitään nyt sitten kunnolla stana.

Odotukset

Todellisuus

Good times

Lisää tällaisia kouluviikkoja. Maanantaina ja tiistaina lento ja loppuviikko vapaata. Ei sillä että työtä riitti tuossakin, varsinkin kun viikon ensimmäinen pyllistys oli se progress check ja vieläpä rusetti. Mutta lentäminen on hauskaa, joten ei tuota voi oikein opiskeluna pitää.

Ohjelmassa oli VOR- ja NDB-lähestymisiä kiitotien kumpaankin päähän ja moottorihäiriöt tulivat alkunousussa ja toinen ylösvedon jälkeen. Kumpikin on tilanteena hiukan kinkkinen, koska nopeutta ei ole paljoa ja tehoa on taas senkin edestä. Käytännössä hidas nopeus ja toisen moottorin aiheuttama vääntömomentti aiheuttaa sen, että kone pyrkii kääntymään sammuneen motin puolelle, ellei ohjainpoikkeutukset ole riittäviä ja nopeutta saada lisättyä nopeasti.

 Harjoituksessa moottorihäiriöt tehtiin simuloituna, eli opettaja veti tehot pois toisesta moottorista, eikä suinkaan sammuttanut sitä oikeasti. Tässä yksi moottorihäiriö kännykällä kuvattuna.



Kyllähän tuollakin keikalla sai aika rapsakan hien pintaan, koska onnistuimme manaamaan aika reippaat tuulet Porin tienoille. Tuuli vaikuttaa ihan kaikkeen aina ohjaussuunnista tehoarvoihin, eikä konetta voi lentää ns. hanskalla mikäli haluaa päästä edes jonkinlaiseen lopputulokseen, vaan ajatuksen pitää olla mukana. Ja koska rusetissa on jo oletuksena kiire ja kapasiteetti alkaa loppua briiffausten ja pähkäilyjen lomassa, pilotille alkaa tulla hiki. Mutta kaipa sekin on jollain tapaa tämän homman suola.

Se mikä tekee vaikutuksen kerta toisensa jälkeen, on lentokoulutuksen rehellisyys. Olen saanut lentää koko kingivaiheen hyvien opettajien kanssa (toivottavasti eivät lue tätä, niin en syyllisty nuoleskeluun) ja jokaisella lennolla oppii pirusti uusia asioita. Välillä isompia kokonaisuuksia ja välillä pieniä yksityiskohtia. Olkoon lento kuinka haastava tahansa, niin mentaliteetti ei ole se että "katsotaan onko pojasta mihinkään", vaan jokaiselle virheelle tai toimenpiteelle etsitään aina järkiperäinen syy. Loppubriiffissä lento analysoidaan ja kaikki yksityiskohdat käydään läpi. Kyky vastaanottaa palautetta kasvaa taatusti, eikä negatiivistakaan palautetta ota itseensä, vaan hyvänä pointtina ja korjattavana asiana seuraavaa keikkaa ajatellen.

Eikä tuo asenne katoa näin koulutuksen loppuvaiheillakaan, vaikka vähitellen alkaakin olla se olo, että homma on hanskassa. Itsevarmuus on lentäjälle välttämätön ominaisuus, eikä anteeksi pyytelemällä saada aikaan yhtään mitään. Mutta jos lennolle lähtiessä on takki pahasti auki, niin on aivan varma, että sen jälkeen saa kyllä keräillä itseään nöyrästi lattialta.

Tiistaina oli tarkoitus lentää ensimmäinen kingin matkalento Oulun kautta Rovaniemelle ja takaisin. Sää oli vuodenaikaan nähden täydellinen ja kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes EHSI sanoi yhteistyönsä irti juuri ennen kuin olin suunnitellut aloittavani liu´un kohti Oulua. Tarkistimme asian nopeasti minimum equipment lististä ja päätimme palata takaisin Poriin. Laitevika ei vaarantanut lentoturvallisuutta mitenkään, mutta kapteenin puolen EHSI ei saa olla pimeänä lentoonlähdöissä. Niinpä vika olisi maadoittanut koneen Ouluun, kunnes paikalle olisi lennätetty mekaanikko varaosineen. Halvempi ja helpompi näin.

Mutta koska en maksa varaosia omasta pussistani, pieni laitevika oli ihan tervetullut koulutusmielessä ja muutenkin lento oli upeine säineen suoraan sanottuna pirun hauska. Ja koska lento jäi kesken, "joudun" lentämään koko setin uudestaan. Sehän ei kyllä haittaa pätkääkään ;)

Tässä vähän liikkuvaa kuvaa tiistailta.

Riippunutta lihaa

Beef Jerky on pirullista tavaraa. Ulkoisesti se muistuttaa lähinnä auton alle jäänyttä supikoiraa, eikä ajatus pelkästä kuivatusta lihasta ole välttämättä se makuhermoja kutkuttavin. Kun maistat sitä ensimmäistä kertaa, ihmettelet että mistä se kaikki hössötys on peräisin. Ok, maistuu ihan syötävältä, mutta ei se nyt _niin_ hyvää ole. Kunnes otat toisen palan. Ja kolmannen. Ennen kuin huomaatkaan, olet urostelemassa kämppiksesi kanssa yli kahden kilon sisäpaistin kimpussa ja väsäämässä kotitekoista marinadia. Kaupan pakkaukset ovat nössöille, nyt on aika teollistaa tämäkin homma.

Amatöörien puuhastelua

Jerky on ehkä pelkkää marinoitua ja kuivattua lihaa, mutta voi luoja se on hyvää. Se käy kaikenlaiseen naposteluun ja itse huomasin sen erityisen hyödylliseksi tuhottoman pitkien ATPL-teorioiden aikana. Tuo teoriapyllistys muistuttaa tunnetusti lähinnä ikuista maratonia, joten kaikenmaailman naposteltavat tekevät kyllä kauppansa. Koska jerky on käytännössä pelkkää proteiinia, 5kk teoriajakson jälkeen ei välttämättä tarvitse pistää nilkkoja taskuun ja pyörittää sitä irtokarkkien turvottamaa rasvamahaa ympäri käytäviä.

Mikset koukuttaisi lastasi jerkyyn Big Macin sijaan?

Mutta itse asiaan. Ensin tarvitaan lihaa ja siihen soveltuu parhaiten sisäpaisti. Kallistahan se on, mutta kun muistaa että kaupassa myytävällä jerkyllä on hintaa parhaimmillaan vajaat neljä euroa per pussi (50g), ei sisäpaistiin tuhlattu raha tunnu missään. Saahan sitä valmista tavaraa ainakin KILON. Jos haluaa nähdä pienen ihmisen murtuvan, kannattaa marssia sinne Stockan lihatiskille vähän vajaa yhdeksän ja pyytää lihamestaria leikkaamaan fileet 3-5mm levyisiksi suikaleiksi syiden mukaan. Ei siis syiden poikki kuten sivistyneessä maailmassa on tapana, vaan syiden mukaan.

Jos oma tahi lihamestarin taito ei riitä, kannattaa antaa lihalle nuijaa sen verran, että tuloksena on kohtuullisen ohuita suikaleita. Kotikonstein toimittuna on suositeltavaa että liha makaa pakkasessa muutaman tunnin ennen leikkaamista, jolloin prosessi helpottuu huomattavasti.

Seuraavaksi on vuorossa marinointi, joka on taatusti se helpoin vaihe. Mausteet minigrip-pussiin, lihat perään ja jääkaappiin maustumaan. Sopiva aika lienee 24-36h välissä. Välillä kun vähän kääntelee, niin hyvä tulee.

Fokus on tietenkin itse pussissa

Kun marinadi on imeytynyt luihin ja ytimiin, on aika kuivata lihat. Kiertoilmauuni on oikein hyvä ja tavallinenkin käy, kunhan kampeaa uunin oven hitusen auki kuivauksen ajaksi. Lihat pistetään grillitikkuihin ja asetetaan roikkumaan ritilöiden väliin. Sopiva lämpötila on n.60 astetta ja kuivausaika vaihtelee 8-10h välillä uunista riippuen, joten tämän jälkeen ei tarvitse enää elvistellä minimaalisella hiilijalanjäljellä. Kun jerky on valmista, se taipuu muttei napsahda poikki.

Näky josta tyttöystäväsi pitää taatusti

Valmista tavaraa

Koska sain alkuperäisen idean Pelit-lehdestä, kopioin häikäilemättä siellä esiintyneet marinadi-reseptit tähän.

Jerky Basic:

1dl soijaa
1/2 dl (tai vapaalla kädellä) Worchestershire-kastiketta
1-2 tl nestesavua
1 tl mustapippuria

Nikoyaki-Jerky

1 1/4 dl teriyaki-kastiketta
1 tl valkosipulijauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1-2tl nestesavua
1-2 tl Tabascoa
töräys HP:n BBQ Spicy Saucea
1 rkl siirappia

Petteri Elon Jerky

2 rkl soijakastiketta
2 rkl teriyaki-kastiketta
2 rkl Worchestershire-kastiketta
2-3 valkosipulin kynttä hakattuna pieniksi tai vajaa 1 rkl valkosipulijauhetta
1-2 tl sipulijauhetta
1-2 tl chilijauhetta tai cayennepippuria
2 rkl punaviiniä
mustapippuria
1-2 tl nestesavua
1-2 tl siirappia

BBQ-Marinadi

1/2 dl ketsuppia
2 1/2 dl punaviinietikkaa
1 1/4 dl ruskeaa sokeria
1 rkl Worchestershire-kastiketta
1-2 tl suolaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl sipulijauhetta
1 tl Tabascoa
1 tl mustapippuria
1 tl nestesavua

Aloitimme tosiaan kämppikseni kanssa vaatimattomasti parin kilon kokeiluerästä ja maku napsahti kerralla kohdalleen. Jos on epävarma omista taidoistaan (hah hah), niin kannattaa toki aloittaa hieman pienemmällä erällä. Mutta jostain puolen kilon satsista ei tule tosiaan kuin vihaiseksi. Pari kiloa taas alkaa olla maksimi mitä tavallinen uuni vetää.

Jos jääkaappisi näyttää tältä, tiedät että pärjäät

Lähdenpä tästä tämän urostelun päätteeksi tiskaamaan ja imuroimaan.

"OSB, 1700ft, simulated engine failure"

Koulutus etenee kiitettävää tahtia. Kolmen keikan viime viikko huipentui iltasimuun, jonka ansiosta olin kotona Helsingissä vasta yhden jälkeen yöllä. Unta palloon ja yhdeksältä lauantaivuoroon töihin. Nyt ollaan taas matkalla kohti Poria ja huomisen progress check odottaa. Ei tässä pääse ainakaan laiskistumaan.




Huomisen ohjelmassa on moottorihäiriöillä maustettu lähestymisrusetti, eli lennetään erilaisia lähestymisiä kiitotien kumpaankin päähän ja toinen moottori menee simuloidusti milloin missäkin. Veikkaan että lentopojan perse on hiukan hiessä kun urakka on saatu päätökseen. Oman mausteensa tuo se, että kyseessä on arvosteltava lento. En tiedä olenko satuttanut pääni jossain, mutta jostain käsittämättömästä syystä odotan tuota lentoa.




Tiistaina onkin sitten vuorossa ensimmäinen matkalento oikealla koneella ja lennämme Oulun kautta Rovaniemelle ja takaisin.


Ja se viikko olisikin sitten siinä ja edessä tod.näk puolentoista viikon loma. Tulee kieltämättä hyvään saumaan, eikä tässä ole enää mikään erikoinen hoppukaan, koska ennen kaiken päättävää skill testiä on jäljellä enää neljä keikkaa. Se on vähemmän mitä olen lentänyt viimeisen viikon aikana.


---


Koulukiireiden vuoksi vapaalta ei ole paljoakaan kerrottavaa. Lauantaina tuli pyörähdettyä jo aiemmin mainitussa Nudessa ja se on näköjään aika nuoren porukan suosiossa. Tipun ehkä kohderyhmän ulkopuolelle ja setä-fiiliksiltä ei voinut välttyä, mutta hyvä että paikka on saanut oman jalansijansa yöelämässä.


Treenihommat menee miten menee, mutta tässä ihan hyvää asiaa salilla urosteluun liittyen. Pitänee pistää kokeiluun, kunhan saan rämmittyä tämän nykyisen ohjelman läpi.




Katselin vanhoja blogimerkintöjä ja alkoi naurattaa kun lueskelin mitä tavoitteita olin asetellut vähän joka asian suhteen. Kitara ei kestä edelleenkään käsissä, venyvyyttä löytyy kuin verotoimistosta konsanaan ja brassin suhteenkin mennään mallia "tämä on voimalaji". Ja eihän se ole.


Mutta ehtiihän tässä.