7/5/12
Death Valley
Pari päivää synnin kehdossa ja seurueemme oli valmiina ajamaan edesottamuksiaan karkuun keskelle armottominta aavikkoa. Via Dolorosan päässä odotti palkinto, Sierra Nevadan vehreä vuoristo, mutta ensin oli hikoiltava pahuus pois läntisen pallonpuoliskon kuumimmassa helvetissä.
Ajoimme Death Valleyn läpi ja kuittasimme toisella puolella olevan vuoriston. Hetkittäin tuntui siltä että vuoristo kuittaa meidät, sillä auton automaattivaihteisto alkoi leikkimään lottokonetta ja kun jäähdytysnesteen lämpötilan alkoi hipoa 110C tasoa, päätimme uskoa varoituskylttejä ja kytkeä AC:n pois päältä ettei auto ala keittämään. Jotain korkeus- ja lämpötilaeroista kertoo se, että ajoimme 25min sisällä -200ft korkeudesta yli 5000ft korkeuteen ja takaisin merenpinnan tasolle. Samalla lämpötila heitti reippaat 12C alas ja takaisin ylös.
Vaikka ensimmäisen viikon ajokilometreihin verrattuna matka Las Vegasista Mammothiin olikin aikamoista tissiposkeilua, Vegasin tyhjentämä takki näkyi illallisella. Kun miehellä on niin paha olla, että yhdeksän jälkeen illalla halaillaan posliinia veren vuotaessa nenästä, luulisi että empatiakerroin olisi kohtuullisen korkealla. Mutta silmät vettä vuotavana, Las Vegas-lippis päässään kärsivä mies on vain niin huvittavan vahingoniloinen näky, ettei sille voinut kuin nauraa.
Jokainen tiesi kuitenkin tunteen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment