Perjantai

Takana on kohtuullisen reipas työviikko, koska paikkailin viime viikon MCC-teorioiden aiheuttamaa pakkasta työvuorolistoilla. Ja vaikka viikonloppukin menee työntäyteisissä merkeissä, on perjantai silti pyhitetty rentoutumiseen.

Sohvalle pesä peitoista ja tyynyistä, lasillinen laphroaigia käteen ja Nouvelle Vagueta soimaan. Illan viihteenä toimii kirja "At the Edge of Space: The X-15 Flight Program", jolta odotan paljon. Kyseinen konehan on samainen millä mm. Neil Armstrong hankki itselleen astronautin siivet, ennen ensimmäistä varsinaista avaruuslentoaan. Pinnalle 3000 lentäminen on kovia hommia millä tahansa mittarilla. Tuo oli vielä sitä aikaa, kun lentämisessä oli tekemisen meininki, eikä kehitysbudjetilla ollut mitään väliä. Haamurajoista mentiin läpi rutiininomaisesti ja miehet olivat miehiä.

Ensimmäisessä videossa on vangittu hyvin ajalle ominainen fiilis ja pioneerihenki. Jälkimmäisessä on taas vähän yksityiskohtaisempaa juttua lyhyen dokkarin muodossa:







Kovista hommista puheenollen, katsokaapas mitä maailman suurimmalla hiekkalaatikolla toistuvasti leikkivät Mythbustersin jätkät ovat saaneet aikaan. Eihän tuossa mitään järkeä ole, mutta nopeutta ja voimaa riittää. Mitäpä sitä muuta tarvitsee, pojat ovat poikia.

Heikelä (Sainio) Korporaatio

Järkyttävästä kurasta viihdemaailman huipulle, siinä Kim Sainion CV referoituna. Suomeksi sanottuna mies tuli testaamaan siipiään Linnanahteen saappaisiin, suoraan Big Brotherin ohjaajan pallilta. Kun Linnanahde lähti kävelemään tv-hommiin (?),  olin varma että viime aikoijen paras aamushow oli kuollut ja kuopattu. Mutta onneksi taisin olla (taas) väärässä, koska kolmen jakson jälkeen jätkien kemia on sitä tasoa, ettei taida olla huolta tulevasta. Näköjään spontaani ääneen repeäminen podcastia kuunnellessa on yhtä noloa kuin aiemminkin. Jäätävän hyvää settiä!

Korporaation kaltaiset valopilkut ovat tervetulleita tässä jumalattomassa pimeydessä, mikä täällä pohjolan korvessa taas vallitsee. 24/7 pelkkää synkkyyttä, joka on omiaan masentamaan jokaista etäisestikään normaalia ihmistä. Siinä missä pärjään kesällä 7h yöunilla, nyt ei riitä mikään. Kahvia kuluu enemmän kuin laki sallii ja jopa treenaamaan meneminenkin laiskottaa niin maan pirusti. Ei tämä nyt jumalauta vetele ja tämä voimaton laiskottelu saa loppua ennen kuin ehtii alkaakaan. Alan treenaamaan ja touhuamaan tarpeettoman paljon ihan uhallanikin, enkä taatusti anna talven synkkyydelle periksi. En vaikka mikä olisi.

----

Tanssi ei välttämättä ole se allekirjoittaneen juttu, koska notkeutta ja liikkuvuutta on yhtä paljon kuin elefantilla. Mutta koska kämppis on tanssija, tulee tuollekin lajille altistuttua tasaisin väliajoin. Anni näytti tänään varsin vaikuttavan videon, joka korkealentoisesta koreografiastaan huolimatta aukeaa tyhmemmällekin. Aika vaikuttavaa tulkintaa.



Rakastuin  välittömästi.

SIO10 kiittää ja kuittaa

Se oli siinä. Perjantaina vietettiin varsin juhlallinen tilaisuus Porin raatihuoneella ja käteen jaettiin todistus 2.5 vuoden todella intensiivisestä urakoinnista. Viimeisen parin vuoden aikana on kyllä tapahtunut niin uskomaton määrä asioita, ettei tätä pysty ihan hetkessä käsittämään. Kun selailin vanhoja kuvia koulun alkuajoilta, niin tuntui että kuvissa seisoi täysin eri mies mitä tänä päivänä. Mutta onhan siinä sitä kontrastiakin.

Kun aloitimme koulun, elettiin nousukauden huippua, pilotteja raavittiin töihin mistä tahansa ja tulevaisuus näytti kirkkaalta. Tie unelmien ammattiin oli luotisuora. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Ennen valmistujaisia istuin kurssikaverini kanssa viimeistä kertaa koulun kahviossa ja mietimme puku päällä, että nyt pitäisi hyppiä ilosta, mutta jostain syystä olo on täysin tyhjä. Oman alan töitä ei ole, eikä tule vähään aikaan. SIOn paperitkin ovat muille aloille hakeutuessa lähinnä riippakivi, koska hakemukseen voi lyödä välittömän leiman "ei rakenna uraa". Ei ole mikään salaisuus, että jos lentoyhtiö kutsuu, niin siihen kutsuun vastataan.

Melankolisesta taustavireestä huolimatta valmistumisen hetki on käsittämättömän hieno. Aloitin alalle hakeutumisen vuonna 2005 ja vaikka olinkin niin onnekas että pääsin ensimmäisellä yrityksellä sisään, niin siitä huolimatta aikaa tuhrautui melkein 5 vuotta. Alan vaihto vaati aikanaan luopumista lähes kaikesta, eikä opistoakaan voinut kovan tahtinsa ansiosta syyttää lepsuksi. Joten kai tässä voi vähän taputella itseään ja kavereitaan selkään ja todeta että hyvin vedetty, äijät!

Mutta nyt on aika suunnata katse eteenpäin, tehdä muita hommia ja ehkä kouluttaa itseään hieman lisää. Lentämisen aika tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ja elämähän tässä on vielä edessä ;)



Eteenpäin menemisestä puheenolleen, katsokaapas Virgin Galacticin mainosvideo. Hintaa reissulla ei ole kuin 135k€, joten lottovoittoa odotellessa..

MCC

Eli lontooksi Multi Crew Co-Operation Course. Ensin lenneltiin yksin hiki hatussa ja nyt opetellaan lentämään kaksin. Niinpä nyt ollaan taas Porissa ja tällä kertaa teorioiden merkeissä. Käytännössä koulu on kuitenkin jo ohi, koska tarkkarista napsahti hyväksytty ja koulun velvoitteet on täytetty. Kokeitakaan ei tämän viikon epistolasta ole, joten seuraavat neljä päivää menevät varsin mielenkiintoisten luentojen, saunomisen, juhlimisen ja urheilun merkeissä. Perjantaina on vuorossa viralliset juhlat ja sitten takaisin Helsinkiin. MCC-kurssiin liittyvät simut on vasta ensi vuoden puolella ja sitten tuleekin todennäköisesti piiiiiiitkä breikki liikennelentämiseen liittyvissä asioissa. Paperit lähtee toki jokaiseen firmaan, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei kannata odottaa liikoja.

Todennäköisesti pörräilen Cessnalla Malmin ympäristössä seuraavat vuoden pari. Mutta hauskaa se on sekin.

Viimeiset pari viikkoa olen elellyt ns. vapaaherrana ollut lähinnä töissä. Vapaapäiviäkin on ollut vaikka muille jakaa ja parin vuoden härdellin jälkeen täydellinen löhöily on aika hämmentävää. Niinpä täydellisenä vastapainona päätin etten tee yhtään mitään ylimääräistä. Enkä ole tehnyt.

Niinpä blogiinkaan ei ole paljoa kirjoitettavaa.  Mutta katsokaas tämä video: