Mormoneja, suolaa ja päättymätön suora

Ajoimme Yellowstonesta Salt Lake Cityyn, jossa kävimme hakemassa Mäkisen leipomosta hampurilaiset ja huomasimme että porukka alkaa olla niin kassalla, että oli aika laittaa pää tyynyyn. Otimme huoneen jenkkireissujen ehdottomasta selkärangasta, Motel 6:sta. Tienvarsimotellien kauneus on siinä, että ne toimivat "sitä saa mitä tulee" -periaatteella ja siellä yöpyy vaikka minkälaista hiihtäjää. Tällä kertaa törmäsimme ihmissuteen, joka kuulemma viiltelee ja katkoo vähän kaikkea. Siinä se ihmissusi hosui ja ärjyi kun yritin saada kiinni pätkivästä wifistä huoneen ulkopuolella ja Olli veteli hermosavuja vieressä. Tuumasimme, että eipä pettänyt tälläkään kertaa.

Aamulla piti lähteä Windowsin taustakuvaan, mutta kun lueskelin pienellä präntättyä, huomasin että sinnehän pitää anoa lupa hyvissä ajoin. Noh, ei muuta kuin backupia kehiin ja reittimuutos suoraan länteen kohti Bonnevillea. Suola-aavikon vieressä ja Nevadan osavaltion rajalla sijaitsee Wendover-niminen pikkukaupunki, jossa on jo ensimmäisiä viitteitä syntien osavaltion tunnelmasta. Hikisiä kasinoita, neonvaloja ja panttilainaamoita vieri vieressä. Tämä sai jäädä tällä kertaa pelkäksi esileiksi, koska Vegas on vuorossa vasta viikonloppuna ja nyt keskitytään vielä hetkeksi maisemiin.

Jätkillä oli preferenssinä Saksa-Italia potkupallon muodossa, joten herrat suuntasivat paikalliseen kasinoon nauttimaan fudiksesta ja huurteisesta. Itse päätin hypätä sillä välin rattiin ja käydä tarkastamassa Bonneville Speedwayn, jossa saa ajaa tasan niin lujaa kuin huvittaa ja miten huvittaa. Vuokra-autolla ei aivan äänivalleja rikottu, mutta kyllä sitäkin sai leveän hymyn verran runnutettua. Eilinen Yellowstone oli vielä vahvasti mielessä ja tuntui absurdilta, että nyt olin jo päättymättömällä valkoisella suola-aavikolla nauttimassa yhtä huurteista Budweiseria +40 asteen lämpötilassa. Ei huono kontrasti ollenkaan.

Italia muuten voitti 2-1.

Bonnevillen ja Wendoverin jälkeen lähdimme ajamaan päättymätöntä suoraa kohti Zionin kansallispuistoa. En tiedä milloin nämä maisemat alkavat kyllästyttää, mutta hyvän musiikin säestämänä oli taas aivan huikeaa ajaa keskellä aavikkoa horisonttiin asti ulottuvaa luotisuoraa pitkin. Muutenkin alkaa olla jo aikamoista villin lännen fiilistä ja sehän sopii, sillä huomiseksi iltapalaksi on luvassa Monument Valleyta auringonlaskussa.