2010

Joulu tuli ja meni. Oli todella rentouttavaa napata juna kohti Savon Sydäntä ja päästä viettämään joulu perinteisesti perheen kanssa. Täydellinen hiljaisuus, ulkosauna, rapsakka 28,5 asteen pakkanen ja lasillinen viskiä. Ei sitä voi parempaa enää vaatia.

Vuodenvaihteeseen oli siis hyvä ponnistaa ja toivottavasti 2010 näyttää paremmalta kuin edellinen. Lupauksia en tee ja toiveitakin on vain yksi: Talouskasvua kiitos. Ilmailu tuntuu olevan alana niin kohmeessa, että siirryn henkisesti ns. eteenpäin. Toki työnhaku jatkuu aktiivisesti ja paperit pidetään voimassa, mutta suuntaan energian muualle kuin näiden laukkuskandaalien ja muiden seuraamiseen. Annetaan savun hälvetä ja katsotaan sitten mikä on tilanne.

Talouskasvun tukemiseksi osallistuin elokuvateollisuuden suurimpaan kulutusjuhlaan, eli kävin katsomassa nyt jo miljardin taalan rajapyykin rikkoneen Avatarin. 3D ei ole mikään uusi tuttavuus, mutta viimeisin kokemus oli jenkkitourin ajoilta ja Imax-teatterissa parin vuoden takaa. Ja eteenpäin on näköjään menty tekniikankin puolesta. Tosin on pakko myöntää että 3D ei tunnu vielä aivan valmiilta ja tietyistä syvyyden hahmottamiseen liittyvistä ongelmista päästänee eroon tulevaisuudessa. Nyt kolmiulotteisen kuvan katseleminen rasittaa silmiä normaalikuvaa enemmän. Myös valotehon puolittuminen on yleensä iso ongelma ja se oli nähtävissä Avatarissakin, joskin aiempaa vähäisempänä. Kiitos kuuluu varmaankin kirkkaille pastelliväreille.

Mitä itse elokuvaan tulee, niin on tuo Cameronin James vaan aika seppä. Vaikka trailerin perusteella en odottanut paljoakaan,  tiesin ettei Cameron voi epäonnistua. Ihmisten ja CGI:n saumaton naittaminen (pun intended) on ollut aina vähän turhan kunnianhimoinen projekti, mutta tällä kertaa katsojan aivokuorta kusetetaan oikein huolella ja "oikea"- ja keinotodellisuus nivoutuu yhteen käsittämättömän hyvin. Toivoin salaa mielessäni vajaan kolmen tunnin trippiä Pandoralle ja sitä myös sain. Elokuvan luoma illuusio käsittämättömän monimuotoisesta planeetasta on kaikessa mielikuvituksellisuudessaan uskottava, eikä katsoja kyseenalaista ympäröivää maailmaa juuri ollenkaan. Jotain tuosta kertonee se, että sain itseni kiinni tsekkaamasta sinisen viisimetrisen naisen reisiä. Aikamoista.

Tämä elokuva on nähtävä ehdottomasti teatterissa. ****/*****

-----------

Törmäsin tubessa Top Gearin juontajan, James Mayn, erinomaiseen dokumenttiin ja tilasin sen myöhemmin Amerikan serkulta pikapostissa. Kyseessä on Mayn tribuutti Apollo-ohjelmalle ja luvassa on rakettipornoa koko dokumentin mitalta ja loppukliimaksin virkaa toimittaa Mayn lento U-2:lla. Jos lentohärvelit kiinnostaa yhtään, niin kannatta katsoa. Ja muuten ihan vaan yleissivistyksen vuoksi.



Loput neljä osaa löytyvät samaisesta paikasta.